Elämän ja todellisuuden luonne on virtaavuutta. Sitä voisi kuvata vedenkaltaisuudeksi, vaikeaa tästä kuvauksesta tekee veden monet muodot.
Virta on yksi asia, sade on toinen. Entäpä höyry tai jää? Ne ovat ainakin erilaisia muotoja kuin pauhaava koski tai tyyni lampi.
Virtaava vesi on siitä hyvä kielikuva, että siinä ei ole mikään kohta paikallaan samalla tavalla kuin elämässä mikään ei ole paikallaan. Virtaus kielikuvan käyttökelpoisuus loppuu mikäli virtaus syystä tai toisesta loppuu, mitä sitten tapahtuu?
Aivan kuten vedelläkin, elämällä on useita erilaisia muotoja ja vaiheita. Joskus se on pieni osa jäävuorta, kun taas toisinaan se on vain vesipisara joka haihtuu ilmaan silmänräpäyksessä kuuman auringon paahtaessa.
Virtaus on yllättävän tärkeä tapa ajatella elämää. Esimerkkinä vaikkapa myönteisen kassavirran suuruus on huomattavasti tärkeämpi kuin kassan koko.
Huomioomme virtaa jatkuvasti erilaisia asioita ja ihmisiä. Virran sisältö näyttää siltä minkälaisesta kehyksestä me virtaa katsomme. Mikäli viritämme mielemme näkemään mahdollisuuksia, saatamme sellaisia löytää. Mikäli poisssuljemme mahdollisuuksien olemassaolon, ei sellaisia varmuudella löydy.
Nykyhetki on virta. Huomiomme on se haavi, jolla pyydystämme sisällön elämäämme.
Elämämme sisältö voi olla onnen tai kärsimyksen lähde. Osa mielihyvästämme tulee oikeastaan siitä minkälaiseen aivokemialliseen koktailiin olemme tottuneet. Juuri sen vuoksi, koska vaikka haluaisimme muutosta niin osa meistä ei sitä halua.
Olemme tietoinen olento. Ja olemme tapojemme orjia.
Tavoista on kirjoitettu paljon. Toisten lähteiden mukaan tavan muuttaminen vie kolme viikkoa, toisissa lähteissä 30 päivää. Kolmas lähde lupaa muutosta 66:ssa päivässä.
Kuvaile: miten valitsemasi joki tai virta on muuttunut 66:ssa päivässä?
Sitä on vaikea sanoa. Vettä virtaa edelleen Vantaan joessa minun haviantojeni mukaan. Vettä se on, mutta onko ne samoja vesimolekyylejä? Tuskinpa ovat.
Muutoksia on ilmiselvästi tapahtunut, mutta mitä niin ne ovat epäselviä. Kognitiivinen kapasiteetti ei ole edes kiinnostunut niin ”pienistä” muutoksista ja sellaisista muutoksista joita emme voi vaikkapa edes omin rajallisin silmin havaitsemaan.
Virtaus ajattelu on vaikeaa, se on systeemien ja niiden vuorovaiktuussuhteiden ymmärtämistä eli systeemiajattelua.
Esimerkiksi on vaikea ymmärtää, että antibiootteja löyty joista. ”Maailmanlaajuinen tutkimus jokien antibioottikuormasta on tuottanut huolestuttavia tuloksia” kirjoittaa Jani Kaaro Seura lehdessä (luettu 20.4.2020).
Veikkaan, että antibioottien lisääntymistä Tonavassa tai missä tahansa muussa joessa voi olla vaikea havaita vain ihmissilmillä riippumatta siitä kuinka monta päivää joen äärellä viettäisi. Toki toivon myös olevani väärässä: ihmiset ketkä elävät läsnä ja viettävät aikaa paikoissa tietävät yllättävän paljon sekä tietoisesti, että tiedostamattaan.
Samalla tavalla elämässämme ja meidän huomiossamme olevat virrat muuttuvat: osa muutoksista on huomattavissa paljaalla silmällä ja osa vaatii tarkempaa tutkimusta. Tuttuus tekee myös sokeaksi sekä tunnetulle, että joskus myös tuntemattomalle. Ty ydymme ottamaan vetemme samasta paikasta ja samalla tavalla, näkemättä kaikkea sitä muuta virkistävää mitä lähteellä olisi tarjota.
Kaikkea emme voi saada, eikä tulekkaan. Kaiken sen mitä tarvitsemme, meille kyllä virtaa mikäli valitsemme sen nähdä.
Antoisaa ja iloista illan jatkoa!
Janne
Posin kautta 