Mieli on enimmäkseen hukassa, sumuinen ja epäselvä. Suorastaan voisi puhua sakeudesta. Mieltä ja vettä on verrattu keskenään ja sakeus on hyvä vertauskuva. Sakean veden saa kirkastumaan antamalla sen olla paikallaan.
Meditaatioharjoituksissa on usein pysähtymistä, jotta mielen sakeus saadaan laskeutumaan ja jäljelle jää kirkkaus.
Kirkkaus on tyyneyttä, tyytyväisyyttä ja rauhaa. Kaikki on selkeää ja mihinkään ei ole kiire. Miksi olisi kiire, kun kaikki on selkeää. Selkeys toiminnassa aiheuttaa sen ymmärryksen, että ei synny hukkaa. Kaikkea on juuri sopivasti.
Mielenrauhan olemassaoloa on vaikea todentaa, kun edes mieltä ei ole voitu todentaa. Mieli on ääretön, kokemukset mielessä voivat olla yhtä äärettömiä.
Mikä tahansa kokemuksemme mielen sisällä voi olla totta.
Kirkastuminen voi olla ääretön vapautuminen, tai sitten vastaavasti sakeus voi olla aikamoinen epäselkeys tai pimeys. Kysymys kuuluu, kannattaako tämmöiseen nähdä vaivaa?
Posin kautta 