Tunnekokemuksilla on etu järjen yli siinä, että ne toimivat nopeasti.
Järkeilystä ei ole hirveästi hyötyä. Päätöksistä ja tekemisestä sen sijaan on.
Mikäli haluaa saada jotain aikaiseksi, niin tunnekokemuksiin ei kannata liiemmin identifioitua. Kannattaa etsiä omaa identiteettiään mielummin tekemisestä ja sielläkin laajoista otsikoista.
Järki ja viisuaus eivät tunnu hetkessä useastikkaan kovin kivalta. Järjellä tehdyt päätökset ovat parhaimmillaan sellaisia sijoituksia ikään kuin.
Jos liikut tänään ja liikut säännöllisesti. Maksat tunnehintaa tänään poissulkemalla muita asioita joita olisivat voinut tehdä siinä välissä. Kunnon kasvu ei näy heti, eikä välttämättä huomennakaan. Mikäli jaksat kuitenkin jatkaa itsesi rasittamista, kehosi vahvistuu ja sinä vahvistut. Yli ajan ryhdyt saamaan tunnehinnan maksamisellesi korvausta. Et ainoastaan parempana fyysisenä kuntona joka säitelee kaikille elämän osa-alueille vaan myös parempina tunnekokemuksina.
Olemme kaikki addikteja joillekkin. Toisille saattaa olla omaa ja muiden hyvinvointia vahvistavaa, kun taaas toisille heikentävää. Omat ovat valintamme.
Helposti kuvittelisimme, että teemme järjellä päätöksiä. Emme me tee. Olemme tunteellisia olentoja ja tunteet toimivat äärimmäisen nopeasti. Järki ei oikein tunnu miltään, siinä missä tunteemme antavat meille kaikenlaisia ärsykkeitä.
”Me emme ole tunteemme.” – Jari Sarasvuo
Vapautemme itseasiassa sijaitsee siinä hetkessä joka on ärsykkeen ja ajattelun/puhumisen/toiminnan välimaastossa. Pysähtyminen on se meidän vapautemme ja toisaalta myös siitä seuraava vastuu.
Siinä hetkessä meillä voi olla aikaa järjelle.
Pysähdy ja anna järjen ottaa kiinni. Järki on hiukan hidas, sieltä se kyllä tulee.
Järki ei ole kylmä kuten ajatellaan. Järki kykenee ottamaan huomioon sen mikä on kaikille parasta mikäli sille antaaa mahdollisuuden.
Posin kautta 