Vanhan testamentin hienous on monet lyhyehköt tarinat, jotka pitävät sisällään monenlaisia opetuksia. Yksi suosikkitarinoistani on Joosefin tarina. Kiteytetysti Joosefin veljet eivät pitäneet hänestä, vaan kadehtivat häntä ja tämän seurauksena tekivät niinkin ikävän tempun kuin heittivät veljensä tyhjään kaivoon ja myivät veljensä Egyptiin orjaksi.
Tyhjässä kaivossa ei varmastikaan olisi kivaa, saati orjana Egyptissä.
Mikä ihme auttoi Joosefia jaksamaan ja vieläpä antamaan veljilleen anteeksi?
Joosef uskoi, että Jumala lähetti hänen ennen hänen veljiään Egyptiin ja hänen veljensä olivat vain Jumalan työväline. Joosefilla ei ollut elämässään ainoastaan vahva tarkoitus, vaan suorastaan jumalallinen tarkoitus.
Jumalan tarkoituksen ja suunnitelman näkeminen auttoi häntä antamaan anteeksi. Mutta myös nöyryys olla itse työkalu Jumalan käsissä ja tulla sitten siunatuksi.
Hän kesti hänelle itselleen asetetut haasteet kuten orjuuden ja vankeuden sekä lopulta hänet korotettiin faaraon käskynhaltijaksi ja hän saattoi alkaa toteuttamaan Jumalan suunnitelmaa.
Anteeksiantaminen ei ole aina helppoa, mutta voimme siihen prosessiin ottaa mukaan myös Jumalan. Jumala auttaa ja vahvistaa meitä. Anteeksiantaminen auttaa ennen kaikkea meitä itseämme pääsemään eteenpäin elämässä ja keskittymään korkeampiin pyrkimyksiin ja tarkoituksiin.
Posin kautta 