Henkisyys on ihmisyyden ihmeellisimpiä puolia. Se kohottaa meitä kun olemme maassa, se vahvistaa meitä kun olemme heikkoja ja ennen kaikkea se antaa meille valoa sekä toivoa kun on pimeää.

Henkisyyden voimaan kuka tahansa voi turvautua, se on kaikkialla ja kaikkien tavoitettavissa. Siihen vaaditaan ainoaan yksi asia: kyky nöyrtyä suuren ilmiön edessä. Nöyrtyminen avaa mahdollisuuden kulkea pitkää ja kapeaa polkua kohti valoa.

Vaikka matka on pitkä, henki kohottaa meitä. Vaikka polku on kapea, me näemme mihin meidän tulee astua ja mihin meidän tulee mennä. Me tiedämme, mitä meidän tulee tehdä.

Yleensä matkamme alkaa pimeästä paikasta, vailla tietoa tai turvaa. Raamatussa tätä paikkaa kutsutaan Babyloniksi. Babylonissa maallisuus vallitsee.

Mihin meidän sitten tulisi pyrkiä?

Kohti jotain iloisempaa, valoisampaa ja parempaa, sanalla sanoen: kohti pyhempää. Pyhyys tarkoittaa jotakin niin tärkeää, että sen eteen olemme valmiita uhraamaan jotakin. Vertauskuvallisessa mielessä uhrauksella voidaan tarkoittaa esimerkiksi huonojen tapojen jättämistä taakse, jotta jää aikaa tärkeimmälle.

Viikonloppuna tutkiessani vanhoja muistiinpanoja, löysin mielenkiintoisen listan, jossa kuvaillaan kuutta omien suhteiden tasoa. Tajusin nopeasti tätä listaa katsoessani, että siitä puuttuu kaikista tärkein eli suhde Jumalaan.

Jumala kuvastaa kaikista suurinta pyrkimystä mistä ihmisellä voi olla. Vaikka et uskoisikaan Jumalaan, se mitä kaikista eniten arvostat on sinun Jumalasi, se mitä kaikkein tärkeimpänä pidät on sinun Jumalasi.

Suhde Jumalaan
Suhde itseen
Suhde puolisoon
Suhde perheeseen
Suhde ystäviin
Suhde työkavereihin
Suhde asiakkaisiin

Jumala ja kristillisessä traditiossa erityisesti Jumalan poika, kuvastaa täydellistä ihmistä. Jumala teki suurimman mahdollisen uhrauksen ja Jumalan poika näytti esimerkkiä miten täydellinen ihminen toimisi.

Ymmärrettävästi me ihmiset emme ole täydellisiä ihmisiä, ainakaan vielä. Me voimme kuitenkin aloittaa sen matkan ja ainakin itse uskon, että me kaikki ihmiset voimme kääntyä Jumalan puoleen jo maallisella matkallamme ja alkaa tulla hiukan enemmän Jumalan ja Jumalan pojan kaltaisiksi. Ensimmäinen asia mitä me voimme tehdä on nöyrtyä tietämättömyytemme edessä ja nostaa katseemme Babylonin katuvaloista kohti pelastajamme valoa.

Iloista ja energistä Sunnuntaita!

Janne Piiroinen