Ihmisenä janoan totuutta. Sitä enemmän olen aihetta ajatellut ja elänyt, sitä akuutimmaksi jano käy. Ihmisenä eläminen tarkoittaa valitettavasti kuitenkin sitä, että totuuden kokeminen ja näkeminen on vain hetkittäinen harhan kaltainen tila: rajallisten aistiemme vuoksi kykenemme havaitsemaan vain hetkittäisiä totuuden vilauksia siitä mitä todellisuus oikeastaan on.
Jos koko totuuden näkeminen ei ole mahdollista, niin kannattaako edes yrittää? Minä ajattelen, että kannattaa. Pienetkin oivallukset totuudesta ovat täyttymyksellisiä ja palkitsevia elämässä. Pienen pieni totuus tarkoittaa jotain todellista: jotain mikä ei mene rikki siinä kaikkien ajatusten ja puheiden sekä muun epäselkeyden keskellä.
Totuus on kovempaa kuin timantti. Se voi olla pieni, mutta kaikki muu rikkoutuu todellisuutta vasten.
Jotta totuuden voi löytää, totuutta täytyy etsiä.
Jokaisen meistä on tehtävä oma työmme totuuden etsimiseksi. Ymmärtääkseni myöskään totuuden etsimisessä ei voi tulla valmiiksi yksinkertaisesti edellä mainitun ihmisyyden rajallisuuden vuoksi: ihmisen keho ja mieli instrumentteina eivät ainakaan ilman harjoitusta kykene kokemaan totuutta sen täydellisessä muodossa.
Totuuden täydellinen kokeminen lienee myös mahdollista, tästäkin on viitteitä. Esimerkiksi Buddha sekä lukuisat boddhisattvat. Myös Jeesus ja lukuisat muut profeetat Abrahamilaisessa uskonnoissa. Lao Tsu taolaisuudessa. Kungfutse kungfutselaisuudessa ja lukuisat monet muut uskonnot, filosofiat ja perinteet pitävät sisällään lukemattomia nimettyjä ja myös unohdettuja mainintoja ihmisistä, joilla on ollut jonkinlainen kestävämmän oloinen kirkkauden tila.
Tarkkaan tuntematta näitä mestareita henkilökohtaisesti tai toissijaisten tai kolmansien lähteiden kautta, niin tarinat ainakin antavat syytä uskoa, että he ainakin ponnistelivat kovasti totuuden näkemiseksi ja sen kommunikoimiseksi kirkkaasti myös muille ihmisille.
Totuus käsitteenä saattaa herättää tunteita. Esimerkiksi Tao Te Ching kirjassaan varoittaa laajemminkin sanoista: he ketkä puhuvat, eivät tiedä. Totuus käsitteeseen liittyy vahvasti samankaltainen tunnetumpi varoitus: jos tarvitsee puhua totuudesta, niin sitten se nyt ei ainakaan ole totta.
Totuus on se, miten asiat ovat. [1]
En väitä pystyväni kommunikoimaan totuutta. Totuus on se mikä on, oli sanoja tai ei ole. Se on minun oppimini ja pyrkimykseni.
Totuus löytyy jokaisesta hetkestä tarkkailemalla sitä taitavasti. Tästä on Vipassananassa eli näkemisen taidossa kyse.
Totuuden löytämiseen on useita teitä. On useita erilaisia tapoja järjestää ymmärrystä ja totuutta.
Esimerkiksi tiede on yksi tapa järjestää ymmärrystä ja pyrkiä erottamaan se mikä ei ole totta, siitä mikä on totta.
Myös uskonto yrittää omalla tavallaan ymmärtää maailmaa, sekä maallista, että hengellistä ja järjestää niitä kohti totuutta. Jordan Petersonin mukaan uskonnon lähtökohtainen tarkoitus on ollut laittaa asiat jonkinlaiseen arvojärjestykseen ja sen vuoksi se on arvokasta. Omassa pohdinnassani olen tykästäynyt enemmän ja enemmän Jordan Petersonin ajatukseen: uskonnot ovat olleet meidän kanssamme syystä tosi pitkään, ne ovat yrittäneet järjestää jotakin tärkeää järjestykseen. Olisi sen vuoksi tragedia jättää uskonto kokonaan pois elämästämme. Me ihmiset tarvitsemme pyhää, eli jotain itseämme suurempaa.
Pyhyys voi löytyä niin sanotun järjestäytyneen uskonnon ulkopuolelta.
Olen kirjoittanut viime kuukaudet kirjaa Bitcoinista. Aihetta kirjoittaessa, tutkiessa ja siitä keskustellessa huomaan, että tasaisin väliajoin Bitcoin-yhteisöä ulkopuolelta tarkkailevat kutsuvat sitä uskonnoksi. Itse asiassa myös osa yhteisön sisäpuolella olevista kutsuu sitä myös ja se on ok.
Ihminen tarvitsee uskoa.
Se usko mitä Bitcoinissa on, niin ei ole sokeaa uskoa. Bitcoinin ja sen vuoksi koko sen yhteisön ydin on: älä luota, vaan tarkista.
Ainoastaan testattu ja todennettu tieto voi olla uskomisen arvoista. Se on aivan kuten se timantti mikä ei mene rikki. Se on totta.
Bitcoin ilmiönä kannustaa ennennäkemättömään totuuden etsimiseen ja sen totuuden testaamiseen.
Oivalsin myös toisen asian Jordan Petersonilta: elämässä on erilaisia totuus- ja arvohierarkioita. Totuushierarkia ei tarkoita, että totuudesta voisi sinänsä kiistellä. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että tietyt tavat löytää totuus voi olla parempia. Esimerkiksi tieteellinen menetelmä voi olla viisas tapa lähestyä useampia käytännöllisiä totuusongelmia kuin puhtaat uskonnolliset tarinat maailmakuvana.
Maailma ei pyöri auringon ympärillä kuten saatetaan joissa tarinoissa väittää. Tämä voidaan tieteellisesti todistaa. Tarinat eivät ole sen takia viisas totuushierarkia. Totuus kannattaa pohjata johonkin todennettavaan, jolla voidaan varmistua, että onko tämä totta.
Vaikka sekään ei välttämättä ole enää totta, niin silti se on ainakin jotain. Se on askel arvon järjestämiseen. Arvohierarkiaan.
Samalla tavalla kuin uskonnot aikanaan pyrkivät järjestämään tekemisten arvoa, mitä tekemistä tulisi tehdä ja mitä ei tulisi tehdä. Niin totuuden tutkimisessa tieteellinen menetelmä voi auttaa meitä ymmärtää miten asiat toimii tai eivät toimi. Molemmista me voimme oppia ja ottaa työvälineitä omaan totuudenetsimiseemme.
Esimerkiksi uskonnoilla on edelleenkin paljon annettavaa meille. Uskontojen opettamat tarinat eivät näet alun perinkään kuvanneet tarkkaa fyysistä maailmaa kuten helposti uskomme. Tarinat kommunikoivat moraaleja, psyykkistä ja metafyysistä maailmaa. Tarinat kommunikoivat pohdintaa siitä mikä on oikein, mikä on väärin ja miten tulisi elää. Nämä eivät ole yksinkertaisia kysymyksiä.
Tiede on hyvä menetelmä, mutta samat moraalifilosofiset kysymykset tulevat myös tieteellistä menetelmää käyttäessä vastaan. Mikä on oikein? Mikä on hyvää? Mihin pitäisi vetää raja? Mitä tulisi tehdä ensimmäisenä?
Ihmisenä me tarvitsemme monenlaisia työvälineitä saavuttaaksemme totuuden. Harjoittaaksemme mieltämme ymmärtämään totuutta ja pysymään kirkkaana totuudessa joka päivä. Nämä eivät ole yksinkertaisia kysymyksiä. Sen vuoksi meidän täytyy ponnistella niissä aivan jokaisena päivänä.
Ihminen on parhaimmillaan kun nousemme ylös aamulla ja luomme vähän järjestystä päiväämme. Sitten sen järjestyksen turvin lähdemme tutkimaan sopivissa määrin tuntematonta ja tuomme sieltä tuntemattomasta jonkun opin otettavaksi oman elämämme järjestykseen.
Kuuntelin kiinnostuneesti Bitcoin kirjakerhon keskustelua Jordan Petersonin ”Maps of Meaning” –kirjasta. Siinä kiteytettiin asia erinomaisesta: paras tapa ihmiselle on seistä järjestyksen ja kaaoksen välissä.
Iloa ja energiaa!
Janne Piiroinen
Posin kautta 