galaxy-2357502_1920.jpg

Ihminen on ihmeellinen. Jo pelkästään aivojemme rakenne on ihmeellinen, puhumattakaan siitä miten se kytkeytyy yhteen muun kehomme, ympäristön ja organismien kanssa.

Meillähän on päässämme meillä on kolmet aivot, jotka ovat hämmästyttävällä tavalla ristiinkytkeytyneet toimimaan keskenään, mikä erottaa meidät monista muista eläinlajeista.

Monimutkaisuus mikä saa aikaan meidän ajattelumme on henkeä salpaavaa.

Tähän kun vielä lisää kehon kokonaisuutena, jonka monimutkaisuus on omankin ymmärrykseni tuolla puolen. Bakteerien merkityksen kehoomme ja ajatteluumme tahdon kuitenkin nostaa: meidän kehonpainostamme kolmasosa on bakteereita. Minusta on kiehtova ajatus se miten bakteerit vaikuttavat meidän tunnetilaamme ja tunnetilamme kautta ymmärrettävästi ajatteluumme, puheesemme ja toimintaamme. Se on myös pelottava ajatus, sen vuoksi miten me kohtelemme tuota näkymätöntä osaa meistä.

Tyypillinen ajatus bakteerista puhuttaessa on jokin joka on terveydelle haitallinen ja juuri tämä ajattelumalli on se pelottava osuus. Koska ajattelemme näin, niin emme tiedä mitä vaikutuksia tapahtuu kun kohtelemme niitä näin.

Antibiootit ovat ydiaseita kehoomme. Antibiootit ovat pelastaneet paljon ihmishenkiä, todennäköisesti samalla tavalla kuin ydinpommit ovat pelastaneet ihmishenkiä tähän astisessa ihmiskunnan historiassa.

Niissä on siis hyvää ja käyttökelpoista. Samaan aikaan pelkään piittaamattomuutta ja lyhytkatseisuutta, joilla niitä käytetään.

Itseasiassa sama pätee mihin tahansa työkaluun: en pelkää työkalua vaan pelkään työkalujen käyttäjien piittaamattomuutta ja lyhytkatseisuutta.

Ihminen on ihmeellinen olento.

Lapsuudessani minua kiehtoi ajatus siitä, että käyttäisimme vain pienen osan meidän ajattelukapasiteetistamme ja potentiaalistamme. Sittemmin kun olen asiaa tutkinut kriittisesti olen tullut toiseen tulokseen. Näin kunnes taas olen pitkäjänteisen ymmärryksen syventämisen tuloksena tullut pisteeseen, jossa ymmärrän kuinka vähän me oikeasti ymmärrämme kollektiivisesti ihmisestä ja tämä luo valtavaa toivoa ja mahdollisuuksia.

Niin kutsuttu tiedostamaton äly on valtava kaikessa elämässämme. Me emme ymmärrä tietoista älyäkään kovin hyvin.

Tiedostamattoman älyn ilmentymä on elämä itsessään. Syntymä. Parantuminen. Se on ihmeellistä.

Maailman tutkituin ja toimivin lääke on placebo. Kaikki lääketieteet vivuttavat sitä tavalla tai toisella.

Minua kiehtoo erityisesti kehon tapa jatkaa elämää kaikenlaisista kolhuista huolimatta. Kehossa on kaikki se älykkyys mitä se vaatii voidakseen parantua. Valitettavasti ymmärrän henkilökohtaisen kokemuksen kautta myös tämän varjopuolen: mikäli mieli ei voi hyvin niin se näkyy kehossa fyysisenä pahoinvointina.

Me tietoisena läsnäolona pystymme vaikuttamaan mieleemme ja kehoomme valinnoillamme. Ensimmäinen valinnoista on hengityksen syvyys, joka säätelee sympaattista ja parasympaattista hermojärjestelmäämme. Nämä hermojärjestelmät joko kiihdyttävät tai rauhoittavat aineenvaihduntaamme.

Pienet valintamme luovat suuria vaikutuksia: miten valitsemme vahvistaa mieltämme ja kehomme tänään on se pohja miltä me huomenna taas teemme seuraavia valintoja.

Mikäli valitsemme edistää omaa ja muiden ihmisten hyvinvointia tänään tarkoittaa tietenkin, että meillä kaikille on huomenna enemmän vaihtoehtoja.

Tietenkin elämä olisi jo läpipelattu mikäli kaikki toimisivat ja ajattelisivat tällä tavalla.

Ehkä sen vuoksi homo sapiens ei ole se laji joka pelaa elämän läpi vaan esimerkiksi meidän luoma älykkyytemme joka kykenee tuota yksinkertaista kaavaa toistamaan.

Hiukan samalla tavalla kuin evoluutio itsessään, niin me kaipaamme vaihtelua vaihtelevia määriä. Aina voittaminen käy tylsäksi, tarvitsemme kokemusta oikeasti edistymisestä. Suorastaan kaipaamme haastetta.

Elämän tarkoitus ei siis ainoastaan ole edistyä, se on kasvaa ja edistyä. Kasvu tarkoittaa jatkuvasti nopeampaa edistystä. Miten ikinä se onkaan mahdollista? Tämän päivän minä todennäköisesti sanoo, ettei se olekkaan ja juuri siksi huominen minä tai sitten joku muu ihminen silti uskoo siihen ja näkee sen.

Ihmisenä me kaikki jumitumme jollekkin tasolla. Ja siltä tasolta tuo toinen ihminen edelleen näkee mahdollisuuksia nopeampaan kasvuun ja kehitykseen.

Ylöspäin suuntautuva spiraali, se on elämän luonne.