Kari Tapion esittämä ja sanoittamassa kappaleessa on lauseita ja loitsuja joista voi ottaa oppia mikäli niille antaa mahdollisuuden.
Käyn tässä blogissa muutamia lauseita ja kohtia kappaleesta läpi, en siis koko kappaletta. Kaikki lyriikat löydät täältä.
”Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen
Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen”
Me saatamme olla laivassa ja siltikkin vain pieni osa siitä kokonaisuudesta, joka pitää meidät elossa. Elämä on arvaamaton ja voimakas.
”Ja jos satanut on liikaa sydämeen
Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen”
Nallekarkit eivät mene tasan elämässä. Toisinaan on ihme kuinka paljon ihminen voi kohdata kärsimystä ja silti olla elossa? Tästä esimerkkinä vaikkapa kuka tahansa joka on keskitysleiriltä selvinnyt. Ja sitten ihmeestä esimerkkinä Victor Frankl, joka vielä muutti äärimmäisen kielteisen kokemuksen valtavan arvokkaaksi muun ihmiskunnan kannalta.
”Liian kauan omin voimin harhailin
Elin, niin kuin mull’ ois valta kapteenin”
Vallan ja voiman luonne on erikoinen, sen loppumisen ymmärtää vasta kokemuken kautta. Vallalla ja voimalla on juovuttava vaikutus, joka toimii tiettyynpisteeseen asti juuri niin kuin valta kapteenin. Kunnes käy ilmi, että et sinä olekkaan kapteeni tai vaikka oletkin niin et sinä säätä kykene muuttamaan. Herra se on herrallakin.
Ihminen on vahvimmillaan ryhmässä tai osana ryhmiä. Hän on kuka on nimenomaan ryhmän vuoksi.
”Moneen väärään vuonoon purteeni mun ui
Kunnes karikolle ylpeys murentui”
Evoluutio perustuu virheisiin. Se on yksinkertaisin ja luonnollisin tapa oppia.
Toisaalta vasta ylpeyden murruttua on mahdollista oppia ja ottaa apu vastaan.
”Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan
Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan”
Posin kautta 