Kriisi on aika tehdä tärkeitä päätöksiä: mikä elää ja mikä kuolee?

Viisas ihminen ottaa elämän kriisin kaltaisuudella vakavuudella jatkuvasti. Ja vaikka suhtautuus siihen sen kaltaisella vakavuudella hän suhtautuu siihen myös elämän lyhyyden kaltaisella hilpeydellä.

Elämä voi olla yhtä aikaa vakavaa ja hauskaa, tämä on totuuden rakastamisen eli viisauden eli filosofian ydin.

Buddhalla oli totuus dukkhasta, josta nyt voidaan käyttää vajaampaa suomenkielistä ilmaisua kärsimys.

Elämässä on kärsimystä.

Mitä sinä valitset tehdätuolla totuudella?

Kaikki mitä on, niin on nyt. Ja osa siitä mitä on nyt saattaa olla kärsimystä. Tai sitten ei. Mitä tahansa onkin niin se on kaikki mitä on.

Se saattaa olla kärsimystä.

Se saattaa olla onnellisuutta.

Rakasta kumpaakin yhtä lailla.

Rakasta kohtaloasi. Amor fati.

Ja mitä tahansa onkin niin muista, että se on pysymätöntä: muista olevasi kuolevainen. Memento mori & precognitio malorum.

Nyt olemme totuudessa, siinä mitä on.

Se mitä on testaa sitä kuka sinä olet. Mitä sinä arvostat? Se mitä sinä arvostat täytyy näkyä toimintana.

Oikeastaan sillä mitä puhut tai mitä ajattelet ei ole väliä, vaan sillä miten toimit. Toimintasi on sinun arvojesi mitta.

Jokainen hetki on mahdollinen kriisi ja jokainen kriisi on mittari sille miten sinä valitset toimia.

Jätkätkö toimimatta?

Vai rakastatko? Rakkaus on toimintaa. Laiskuus on rakkauden antiteesi.

Toimitko pelosta?

Toimitko rohkeudesta?

Mitä muuta sinä arvostat? Miten se näkyy toiminnassasi? Kriisi testaa sinulle tärkeitä asioita ja kysyy onko ne oikeasti tärkeitä. Kriisi lopettaa ne asiat, jotka eivät ole oikeasti tärkeitä ja opettaa meitä siitä mikä on oikeasti tärkeää.

Kuvitelmissamme ja mielen tasolla asiat saattaa olla toisin, mikäli ne eivät kestä totuuden tarkastusta, niin eivät ne ole totta. Rakasta totuutta rohkesti.