Filosofia sanan etymylogia eli alkuperä on rakkautta (filo) tietoon ja ymmärrykseen (sophia).
Skandinaaviassa on rikas hyveiden historia ja perintö, joka ei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen. Viikingeillä on vähemmän kirjoitettuja sisältöjä, koska he elivät hyveitään ja viisauttaa todeksi. Vahva perintö elää edelleen Pohjoismaissa ja Pohjois-Euroopassa väkevänä, ymmärsimme sitä tai emme.
Hyveiden, viisauden ja filosofian voima ei välttämättä ole aina kirjoitettu muotoon. Useimmiten se on kaikkein vahvimpana juuri elävinä arvoinaja kulttuurina, jonka pohjan viikingit toiminnallaan loivat.
Viikinkien aikakauden aluksi katsotaan vuosi 793, jolloin joukko viikingeiksi kutsuttuja ihmisiä tuhosi luostarikirkon englannissa Lindisfarmen saarella.
Viikingeiksi kutsuttiin laajaa joukkoa erilaisia ihmisiä, erityisesti pohjoismaista tulleita kauppiaita, sotureita, ryöväreitä ja seikkailijoita. Viikinkien uskomuspohja oli erilainen mitä tuohon aikaan muualla Euroopassa.
Koska kyseessä on laaja joukko erilaisia ihmisiä, on vaikea puhua yhdestä filosofiasta. Siksi Viikinki filosofiaa blogit ovat sarja, joka pyrkii tarkastelemaan tämän moninaisen joukon erilaisia pyrkiymksiä kohti viisautta.
Aloitetaan vanhasta norjalaisesta Hávamál (säkeistö 77) -runosta:
| Suomenkielinen käännös: | Englanninkielinen versio: |
| Karja kuolee, kaverit kuolee;
samalla tavalla kuin sinäkin kuolet; yhden asian tiedän joka ei kuole ikinä, kaikkien kuolleiden kunnia.
|
Kine die, kinsfolk die,
oneself dies the same; one thing I know which dies not ever, renown of all noble dead. |
J.K. Paasikivi sanoi, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Tässä runossa on selkeästi tunnustettu viisaasti nykytila eli elämän rajallisuus ja lisäksi onnistuttu luomaan elämälle merkitys eli hyveellinen elämä kunniallisten tekojen kautta.
Hávamál on kokoelma sanontoja joiden lähteeksi on annettu Odin. Odin on jumalten jumala johon liiteetään mm. viisaus, terveys, kuolema, kuninkaallisuus, tieto, taistelu, sota, voitto, taikuus, runous, raivo ja riimukirjain.
Hávamál runon säkeistötstä 77 voidaan päätellä, että kuolema, viisaus ja kunnia ovat olleet keskeisiä teemoja vanhassa norjalaisessa ajattelutavassa. Tämä voidaan todeta myös viikinkiaikakauden alusta vuoden 793 tapahtumista, jossa kirkkoluostari ryövättiin. Viikingeille kyseessä oli vahvimman oikeus kyseisessä tilanteessa.
Tuon ajan krisitittyjen maailmankuvasta ainoastaan sen verran osaan ymmärtää, että selkeästi heille pyhät asiat eivät olleet viikingeille pyhiä. Pyhä tarkoittaa uhraamisen arvoista ja toisaalta koska jaettua käsitystä siitä mikä on tärkeää ei ollut, niin tämän kaltainen tilanne pääsi syntymään.
Viikingeillä ja tuon ajan kristityillä olivat siis eri arvot. Erilaiset arvot näkyivät erilaisena toimintana. Viikingeille kuolema oli kirkkaampana mielessä ja sen vuoksi maanpäällistä elämää piti elää reunalla, riskejä ottaen ja vahvistuen.
Krisitittyjen pyrkimyksiä en tarkkaan tunne, todennäköisesti he kuitenkin asettivat enemmän toivoa ulkopuoliseen kaikki voipaan jumalaan kuin omaan itseensä.
Vanhassa norjalaisessa ajattelussa korostetut hyveet ovat itsenäisyys, lojaalius, vaatimattomuus, vieraanvaraisuus, anteliaisuus, myötätunto, rohkeus ja ennen kaikkea viisaus. Itsenäisyyttä ei saavutettu ainoastaan materiaalisesti vaan sen se piti saavuttaa ajattelun ja toiminnan kautta myös. Täydellinen itsenäisyys voitiin saavuttaa ainoastaan henkilökohtaisen kokemuksen kautta, jota esimerkiksi matkustaminen ja seikkailu edustivat. Lopullinen viisauden ilmentymä oli toimia oman viisautensa mukaisesti. [1]
Yksi osoitus keskittymisestä elämäiseen on myös se, että esimerkiksi Hávamál runot ja monet muut lähteet on kirjoiettu ylös vasta Islannissa. Viikingit pitivät mielessään elämän lyhyyden ja uskoivat, että se mitä siitä jää käteen on se kokemuksiksi ja kunniaksi eletty viisaus eli taitava toiminta nyt. Viikingeille itsenäisyys ei tarkoittanut erillisyyttä, vaan henkilökohtaista kasvua voimassa ja vallassa. He ymmärsivät erittäin hyvin, että he ovat keskinäisriippuvaisia muista ihmisistä. Ja toistettakoon vielä, että koska he ymmärsivät kaiken katoavaisuuden niin juuri sen vuoksi he tavoittelivat sitä mikä on heidän päätettävissään eli heidän oman viisautensa ja voimansa vahvistaminen.
Kaikki muu kuin se mitä sinä olet tehnyt, kykenet tekemään ja kokemaan niin tullaan menettämään. Se on viikinkien ajattelun ydin.
Onko toisten tappaminen viisautta? Olisiko se viisautta missään olosuhteissa? Ainoastaan ajan ja olosuhteet huomioon ottaen muutamia esimerkkejä tulisi mieleeni ja vastaan tulisi vuoren verran sitä vastaan olevia argumentteja.
Filosofian olemassaolo ei tarkoita sitä, että kaikki sen mukaan elävät tai sitä toteuttavat yhtä taitavasti. Tämä on ollut totta vuonna 793 ja tämä on totta tänä päivänä.
* * *
Tämä oli viikinkifilosofiaa osa #1 blogi. Reflektiivinen teksti pohjautuu vahvasti Hávamál (säkeistö 77) ja Old Norse Philosophy Wikipedia artikkeleihin.
Kiinnostukseni juuriini ja Skandinaaviseen kulttuuriperintöön on valtava. Viikinkien vaikutus koko maailmaan ja Pohjois-Eurooppaan on ollut merkittävä ja se perintö elää meissä edelleen (lue esimerkiksi A Brief History of the Vikings: The Last Pagans or the First Modern Europeans?).
Kerro minkälaisia ajatuksia tai tunteita blogi herätti sinussa kommentteihin alla. Voit myös lähettää ajatuksia sähköpostilla osoitteeseen jhapiiroinen@gmail.com.
* * *
Iloa ja energiaa päivään!
Janne
Posin kautta 