Parhaat tekstit kirjoitetaan egottomuuden tilassa.
Paras kirjoittajakokemus tulee, kun onnistuu kytkeytymään kiitollisuuden ja kunnioituksen kaltaisiin tiloihin. Minulle kirjoittaminen on ollut ensisijaisesti ajattelemaan opettelemista eli kirjoittaminen on ollut ajattelut fyysinen ilmentymä. Ajattelusta on tullut näkyvää kirjoittaessa. Tietenkin samalla tavalla ajattelusta voi tulla näkyvää vaikka, paineaaltojen eli puheen tai vaikkapa piirtämisen kautta.
Tämä teksti on kirjoitettu syvässä kiitollisuuden ja kunnioituksen tilassa.
Pysähdyimme eilen lauantaina oppimisryhmä Team Kasvun kanssa palauttamaan mieleen mitä olemme saaneet aikaiseksi edellisenä kuluneena kalenterivuonna ja minkälaisia asioita kohti etenemme tänä vuonna.
Vielä vuorokausi myöhemminkin haukoin henkisellä tasolla happea siitä minkälaisia vaikutuksia ihmisten elämässä on tapahtunut vuoden aikana.
Tavoite on suunta, jota kohti kulkea. Tavoite ei ole niin määräävä mitä sanasta voi kuvitella.
Koska elämä on liikettä niin on hyvä muistaa, ettei tavoite ole liike. Sinä olet jo liikkeessä. Sinä olet kokoelma tapoja. Ympäristösi vaikuttaa sinun liikkeesi myös, ympäristösi liikkuu, ympäristösi vaatii sinulta myös asioita. Elämä on liikkuva kokonaisuus.
Ymmärrä minkälaisessa liikkeessä olet. Elämä on vuoristorataa ja nykyhetki tarkoittaa vuoristoradan vaunussa olemista. Elämän vuoristoradasta on vaikea arvioida mitä seuraavaksi tuleman pitää, täytyy valmistautua ja suunnitteleminen on valmistautumista.
Kokemuksesi elämästä määräytyy valmistautumisesi perusteella.
Voimakkaimmat vaikutukset koet ja saat aikaiseksi olemalla läsnä.
Läsnäoleva ihminen ymmärtää itsensä ja ymmärtää ympäristönsä. Läsnäolo on rakkautta nykyhetkeen ja siihen kuka on ja mitä tekee.
Kiinnitin erityistä huomiota eilen illalla katsoessani Filosofian Systeemiajattelu jaksoa, kun Vesa-Matti Loiri painotti toistamiseen sitä, että täytyy rakastaa mitä tekee. Rakasta sitä mitä teet ensimmäisellä kerralla mielessäni kuulostin self-help clicheltä ja jokseenkin torjuin sen vuoksi ajatusta. Toisen kerran kuultuani jouduin pysäyttämään videon ja ottamaan ajatuksen vakavuudella pohdintaan. On tietenkin selvää, että tärkeitä asioita täytyy toistaa. Opimme riittävällä tavalla ainoastaan toistojen kautta.
Nykyhetkeen mahtuu vain nyt, vain yksi. Miten osaat valita oikean nykyhetken, mikäli et edes tiedä vaihtoehtoja? Ensin täytyy oppia vaihtoehdot ja sitten oppia vaihtoehtojen järjestys.
Karmaa sanotaan opettavaiseksi voimaksi. Karma on syyn ja seurauksen laki. Olet aiempien ajatustesi, sanojesi ja tekojesi seurausta ja juuri tällä hetkellä kylvät tulevaisuutesi siemenet.
Se mitä sinä teet on sinun. Tietenkin on myös ympäristön vaikutukset, älä keskity niihin. Sinä voit olla vaikuttavin, kun keskityt siihen mihin sinä voit. Jätä ulkoiset asiat huomioimatta.
Nykyhetki on jatkumo. Me olemme saaneet nykyhetken lahjan ja voimme siinä tehdä monenlaisia valintoja.
Yksi syvän kiitollisuuteni aiheita on sivistys seuraavan määritelmän mukaisesti:
”Sivistyminen ja sivistyneisyys ovat ennen kaikkea ihmisenä kasvua, uteliaisuutta, avarakatseisuutta sekä taitoa ja halua vastuulliseen yhdessä elämiseen.” – Olli Luukkainen, Sivistys ei ole sanahelinää 2017 – blogi
Suurin saamani lahja on sivistyksen lahja. Eläköön sivilisaatio.
Tavalla tai toisella tahdon tehdä osani pyyteettömästi palvellen, omalla tavallani, omista vahvuuksistani käsin.
Elämä pyrkii järjestäytymään jatkuvasti korkeampaan muotoon. Tehkäämme oma osamme sen edistämiseksi.
Tiivistetty esimerkki valtavasta vaivannäöstä ja sivistyksen määrästä. Tässä lyhyessä esimerkissä kykenen kiittämään ainakin seuraavia henkilöitä: Eino Leinoa, Tuomo Piiroista, Vesa-Matti Loiria, Jari Sarasvuota ja Esa Saarista. Nämä henkilöt ovat jäävuoren huippu siinä sivistyslahjassa, josta olen vaikkapa nyt lauantai aamuna saanut nauttia Vesa-Matti Loirin Leino levyä kuunnellessani. Todellisuudessa se määrä vaivannäköä, työtä ja sivistystä ulottaa paljon laajemmalle ja paljon kauemmas mitä minä edes kykenen näkemään, ymmärtämään tai muistamaan.
Seisomme jättiläisten olkapäillä ja samaan aikaan olemme jatkumoa siinä ihmispyramidissa. Kuka meidän olkapäillämme tulee seisomaan?
Kiitollisuuden tunnetta siivittää nöyryys. Nöyryyden muuttaminen vaivannäöksi, antamiseksi ja oppimiseksi. Voimme oppia. Voimme elää hyveitä todeksi hetki hetkeltä.
Oikea toiminta ei vaadi lahjakkuutta.
Vaivannäkö ei vaadi lahjakkuutta.
Lahjakkuus on yhdentekevää, hyveet ovat kaiken tekeviä.
Yksi elämän hienoimmista piirteistä on hyveiden harmonia, josta sivistyslahja esimerkkini kertoo.
Hyveiden harmoniassa sinä saat jotakin ja samalla sinä annat jotakin. Hyveiden harmonian tunnusomainen piirre on toimintaa täydessä luottamuksessa. Antamista ilman odotuksia. Tila, jossa kaikki saavat enemmän.
”Ja jos kaikki kilpailisivat jaloudessa ja jännittäisivät voimansa hyvien tekojen tekemiseen, yhteisö saisi kaiken tarvitsemansa ja kukin itselleen suurimman hyvän, sillä hyve on sellainen.” – Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka
Hyveet tarvitsevat arvoja, sen jäsentämistä mitä arvostat ja miksi. Tietenkin se mitä arvostetaan, täytyy olla valintoja ja valintojen täytyy olla toimintaa.
Kaikkein uskottavinta on se mitä teet. Sitä enemmän toimit ajatustesi ja sanojesi mukaisesti, sitä uskottavampi ihminen olet. Sitä luotettavampi ihminen olet.
Lopulta suurimmat tavoitteemme liittyvät siihen mitä arvostamme. Se mitä arvostamme tulisi olla jokapäiväistä toimintaa eli tapoja. Tavoitteiden ei tulisi olla yllätys vaan sopiva haaste, joka on seurausta sivistyksestä. Sivistys on lahja ympäristöltä ja omasta ponnistelustamme.
Meillä on ainoastaan nykyhetki ja nykyhetki on seurausta aikaisemmista valinnoistamme. Rakasta nykyhetkeä, olet vastuussa siitä. Nykyhetki on yhteisluomus ympäristön kanssa. Tietenkään sinä et voi täysin päättää nykyhetkestä, niiltä osin mitä voit, voit päättää.
Olet vastuussa omasta osastasi nykyhetkeä. Loput nykyhetkestä on lahja. Valitsetko nähdä sen lahjan siunauksena vai kirouksena? Se on jälleen sinun päätettävissäsi.
On helppo toivoa täydellistä maailmaa. Mielen tasolla kykenemme näkemän epätäydellisiä maailmaoja (jotka voivat olla myös täydellisiä). Mielen taso on ihmeellinen paikka. Muista kuitenkin tämä: mielen taso on eri paikka kuin todellisuuden taso.
Koemme maailman mielen kautta.
Mieli siis vaikuttaa kokemukseemme todellisuudesta.
Se mitä ajattelemme. Miten me ajattelemme. Kaikki vaikuttaa siihen, kuinka tarkasti koemme todellisuutta.
Todellisuus vain on.
On mahdollista oppia tekemään tarkempia havaintoja todellisuudesta. On mahdollista oppia ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan tarkemmin todellisuuden kanssa.
Olemme tutkimusmatkalla todellisuudessa.
Kaikki mitä löydämme todellisuudesta ei välttämättä ilahduta meitä.
Meidän tulee rakastaa sitä mitä löydämme.
Se voi olla pimeyttä.
Se voi olla valoa.
Se voi olla hyvää.
Se voi olla pahaa.
Se voi olla yhteyttä.
Se voi olla eristyneisyyttä.
Älä ala arvottamaan mitään, ellei oma elämäsi ole täydellisessä järjestyksessä.
Täydellinen järjestys on hyveiden harmoniaa, joka voi tapahtua, mikäli valitsemme niin.
Hyveistä ensimmäinen on aloittamista.
Toinen on tekemisestä kärsivällistä iloitsemista.
Kolmas vaihe on ilon jakamista.
Ja näin ympyrä sulkeutuu ja alkaa alusta.
Elämä pelottaa, koska elämän loppuminen pelottaa.
Kuolema pelottaa. Mutta, jos kuolema pelottaa niin miksi elämä pelottaa?
Paradoksi (kreikkaa: para & doxa) on tarkoittaa kirjaimellisesti vastakkaista mielipidettä. Kaksi eriävää asiaa, jotka ovat totta yhtä aikaa. Kahdesta erillisestä tiestä parhaimmillaan löytyy kolmas tie, jota myös synteesiksi voidaan kutsua.
Synteesi tulee kreikan kielen sanasta sunthithenai ja sunthesis, joka tarkoittaa ’asettaa yhteen.’
Synteesi on siis kahden tai useamman asian summa. Näin ajateltuna paradoksit voivat muodostaa synteesin joko kokonaisuuksina, tai niiden osina.
Oppimisessa on kyse kokonaisuuksien ja osien ymmärtämisestä. Siitä, että näkee kokonaisuuksia osina ja osia kokonaisuuksina.
Tutki itseäsi, tunne itsesi. Ymmärrä se mitä olet saanut, mitä sinulla on. Mitä sinulta ei voi ottaa pois? Viisaalta ihmiseltä ei voi mitään ottaa pois, koska mikään asia ei pohjaudu sattumaan. Opi erottamaan sattumat ja syyseuraussuhteet ja toimi jälkimmäisen mukaisesti.
Rakkaus suurimpaan on todellisuuden ymmärtämistä, filsoofiaa. Rakkautta syihin ja seurauksiin. Rakkautta sivistykseen. Rakkautta nykyhetkeen ja siinä toimimiseen.
Mikä toiminta on sitten arvoistamme? Hard work & Easy work twiittiä mukaillen (Millionare Mindset):
On helppoa kritisoida, on vaativampaa luoda.
On helppoa valittaa, on vaativampaa innostaa.
On helppoa kopioida, on vaativampaa opettaa.
On helppoa hallita, on vaativampaa antaa valtaa ja voimaannuttaa.
On helppoa syyttää, on vaativampaa kehittää.
On helppoa antaa periksi, vaativampaa viedä loppuun saakka.
On helppoa olla piittaamatta, on vaativampaa tehdä yhteistyötä.
On helppo liioitella, on vaativampaa luottaa.
Palatakseni Vesa-Matti Loirin sanoihin Filosofian systeemiajattelu luennolla: rakasta sitä mitä teet. Mikäli et rakasta sitä mitä teet, niin lopeta.
Elämä on yksinkertaista. Tee mitä rakastat ja tee sitä täysillä. Pidä hauskaa. Elämä on iloita.
Elämä voi pelottaa, muttei sitä tarvitse pelätä.
Kuolema voi pelottaa, muttei sitä tarvitse pelätä.
Keitä me olemme tekemään mitään kuolemalle? Olemmehan me kaikki kuolevaisia. Muista olevasi kuolevainen.
Mikäli muistat olevasi kuolevainen niin alat elää täysillä. Anna kaikkesi sille mitä teet ja teet sitä mitä rakastat.
Olet täysin vastuussa nykyhetkestäsi. Sitä vastuuta et pääse pakoon elämässä etkä kuolemassa. Muista tutkia syitä ja seurauksia. Olet nyt, koska niin valitsit eilen. Mikäli et valinnut niin annoit ympäristön valita.
Muista, ainoa valtasi on nykyhetkessä päätöksissä ja toiminnassa.
Uskalla aloittaa.
Iloitse oppimisesta.
Jaa lahjasi maailmalle.
Iloista ja energistä sunnuntaita!
Janne
Posin kautta 