Viikko 50 vuotta 2019 eli yksi viikko jäljellä, on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä miten sitä on tullut taas päivät elettyä ja minkälaisella energialla.
Pysähtyminen mahdollistaa myös alkavan vuoden aloittamisen myönteisellä energialla. Omasta kokemuksestani käsin kirjoittajan kiitollisuus on yksi hienoimmista energian muodoista muuttaa tekemiseksi. Kiitollisuudella saa aikaan kaunista jälkeä.
Reilu vuosi sitten aloin herättelemään ajatusta kirjan kirjoittamisesta. Ensimmäisenä työnimenä kirjalla oli ”Epätäydellinen.”
Elämän luonteeseen kuuluu epätäydellisyys. Ihmiskunnan kierosta hirrestä ei ole yhtäkään suoraa asiaa tehty, kuten Immanuel Kant kuvailee.
Epätäydellisyys ei tarkoita lahjattomuutta, vaan erehtyvyyttä. Meillä voi olla useitakin lahjoja ja joskus lahjamme saattavat jopa aiheuttaa meille ja muille ihmisille tarpeetonta tuskaa.
Lahjat ovat lahjoja, koska ne kuitenkin oikein käytettynä tuovat enemmän yhteiseen pottiin mitä ne siitä verottavat.
Erehtyvyyden käsitteli eli armo, anteeksipyytäminen ja anteeksianto ovat ihmislajin hienompia asioita. Kykenemme sekä äärettömään hyvään, että äärettömään pahaan ja sitten vielä sovittamaan nuo äärettömät pahat tekomme. Mitä tapahtuu sen seurauksena? Mittaamatonta hyvää tietenkin.
Jouluun liitetään vahvasti rauha. Suomalaisessa kulttuuriperinnössä sekä sota, että rauha ovat vahvasti läsnä. Suomalaiset ovat sisukasta soturi kansaa ja samaan aikaan olemme modernissa maailmassa tulleet pitkäjänteisyytemme ja rauhallisuutemme ansiosta myös rauhanlähettiläiksi.
Olen äärimmäisen kiitollinen menneestä vuodesta ja kuluneesta vuosikymmenestä. Olen pyrkinyt elämään elämäntarkoitukseni mukaisesti ja tekemään enemmän hyvää mitä pahaa olen saanut aikaiseksi ja samaan aikaan ymmärrän, että edes tämä ei riitä: tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla.
Elämässä kestävämpiä hetkiä on nykyhetki, se ei tunnu kuluvan mihinkään. On myös muita lakeja jotka hallitsevat elämää kuten vaikkapa syyn ja seurauksen laki tai sitten voima jota entropiaksi kutsutaan.
Elämä kokonaisena jatkumona jostain syystä on edelleen olemassa vaikka, entropiakin on olemassa. Tämä on kummallinen ilmiö.
Tietoisina olentoina, me ihmiset olemme erityinen villikortti tässä elämän ja entropian välisessä olemassaolossa. Kykenemme tietoisilla valinnoillamme merkittävästi joko edistämään elämän tai sitten entropian agendaa, silmän räpäyksessä meillä olisi mahdollisuudet kumpaakin.
Mietipä: mitä jos opettelisimme vaikkapa ratkaisemaan ongelmamme keskustelemalla väkivallan sijasta? Se vaatisi tietenkin, että ottaisimme suurempaa roolia omasta ja muiden ihmisten sivistyksestä.
Mitä jos valitsisimme edes yhden kielteisen kokemuksemme ja valitsisimme etsiä jotain myönteistä siitä? Myönteisten asioiden etsiminen vuodesta, kuukaudesta ja viikosta auttaa meitä muuttamaan kielteisen energian myönteisemmäksi. Kun itse koemme myönteistä energiaa, niin muuten kokevat muut ihmiset ympärillämme myös.
Ponnistelu kohti myönteisempää ajattelua ei tarkoita kielteisten tuntemuksien kieltämistä, kuten taitamattomasti helposti tulkitaan. Oikeastaan jotta myönteiseen ajatteluun voidaan saapua, täytyy aloittaa nykytilan tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Ainoastaan siitä missä sinä olet nyt, voit aloittaa matkasi kohti myönteisempiä mahdollisuuksia kaikille.
Vuoden viimeinen viikko on hyvää aikaa pohtia mennyttä vuotta, vuosikymmentä, vuosisataa ja vuosituhatta sekä miettiä mikä on mennyt hyvin. Ensisijaisesti kannattaa vahvistaa sitä mikä on mennyt hyvin ja niitä oppeja, joilla edelleen varmistetaan, että asiat menevät oikeaan suuntaan. Mausteeksi voi sitten pohtia yhden tai kaksi asiaa, joita tekee toisin.
Omalta osaltani vuonna 2019 olen valinnut kirjoittaa suurimman osan vuodesta kirjaa bloggaamisen sijasta. Välillä askel on tuntunut kauhistuttavan suurelta ja toisinaan olen aiheesta jopa innoissani. Päällimmäisenä tuntemuksena aloittelijan mieli, kiitollisena opeista ja edelleen kauhuissaan kaikesta siitä mitä ei ole tajunnut tehdä. Silti kuitenkin ylpeä siitä, että onpa ainakin yritetty.
Tulevaisuuteen emme voi matkata, voimme olla ainoastaan nyt. Sen vuoksi on parempi olla kiitollinen kuin katkera. On parempi keksiä luovia keinoja nykyhetkessä kuin katkeroitua kuvitelmasta siitä, miten kuvitteli asioiden olevan ja pettyä kun ne eivät olleetkaan siten.
Nykyhetki on meidän suurin mahdollisuutemme mitä meillä on. Mitä jos me nyt kykenisimme muuttamaan katkeruuden kiitollisuudeksi, mielipahan iloksi tai surun opeiksi? Määrällisesti suuri osa kokemuksestamme on myös tietoisen mielen päätettävissä mitä se oikeastaan tarkoittaa. Tietenkin tietoisen mielen kykyä tulkita tapahtunutta täytyy tukea erilaisin tavoin tarjoamalla vaikkapa sivistystä sen käyttöön. Tiedostamatonkin oppii huomaamatta tämän toiminnan seurauksena.
Robert Greene kirjassaan Mastery toteaa, että oikeastaan todella harva mestari on alle kymmenen vuoden tietoisella harjoittelulla saavuttanut mitään merkityksellistä vielä. Nekin ketkä ovat, ovat todennäköisesti vieneet harjoittelunsa vielä intensiivisemmälle tasolle, joka on tarkoittanut, että harjoittelun määrässä ei ole suurta eroa.
Ne mahdollisuudet mitä sinä tahdot maailmassa todistaa ei tule siis aivan sormia napsauttamalla. Vaikka todistaisit jonkun niin tekevänkin, niin mitä sinä siitä ihmisestä oikeasti tiedät? Mikäli kuvittelet tietäväsi ja tuntevasi sen ihmisen niin sekin on traagista koska sillä hetkellä, kun kuvittelemme tuntevamme ihmisen niin kiinnostus sitä ihmistä kohtaan lakkaa. Ihminen on jatkuvasti vuorovaikutuksessa ympäristöönsä oleva superorganismi. Emme ole edes yksi persoona, vaan monta persoonaa riippuen kulloisistakin olosuhteista.
Yksi elämän vitseistä on se, että kykenemme toimimaan vaikkapa yhden nimen alla ja koko elämämme voimme käyttää sen vastauksen etsimiseen kuka me oikeastaan olemme? Ja koko elämämme ovi oikeastaan olla vastaus myös sille mikä on meidän tarkoituksemme tässä, jatkumossa jota elämäksi kutsutaan.
Ihmisellä on tietoisuuden lahja. Ja tietoisuuden lahjalla voi avata myös monia muita lahjoja kuten vapautumisen ja valaistumisen lahjat ja ilahduttaa niillä monia muita eläviä olentoja.
Tie tiedostamattomasta tietämättömyydestä tiedostamattomaan tietoisuuteen alkaa nykyhetkestä. Nyt tehtävällä ajattelulla, puheella ja teoilla voi olla seuraavalle päivälle, viikolle, kuukaudelle tai vuodelle merkittävä vaikutus. Mielemme on taipuvainen erilaisiin ajatteluharhoihin ja ne ajatteluharhat aiheuttavat meille kärsimystä kuten Buddha jo aikanaan opetti. Esimerkki kun suunnittelet jotain myönteistä, jota tahtoisit omaan ja muiden ihmisten elämääsi saavuttaa, niin kuvittelet saavasi huomattavasti paljon enemmän aikaiseksi vuodessa kuin mitä todellisuudessa voit saada.
Minä aloitin kirjoittamaan kirjaa maaliskuussa 2019 ja ajattelin julkaisevani sen vuoden loppuun mennessä. Odotusarvoni lopputulokselle siinä kohtaa oli matala. Nyt vuoden lopussa olen edelleen työvaiheessa. Olen tyytyväinen siihen työmäärään mitä olen saanut aikaiseksi: 200 työskentelyversiota myöhemmin kirja on saanut muotonsa ja sisältö alkaa pysyä työmuistissani ja muovautua sellaiseksi tekstiksi, josta voin olla innoissani. Minulla on useita vaihtoehtoja, joista valitsen edelleen omaan tyylini sopivimman eli sen, että jatkan joka päivä työskentelyä kirjan eteen. En yritä poiketa tavastani.
Tavoitteet ovat kirimaaleja, joita on hyvä olla. Ne kuitenkin kalpenevat tapojen rinnalla. Suuremmassa mittakaavassa olen kuitenkin yhdeksän vuotta edellä tavoitettani. Elämää on hyvä suunnitella, suunnitelmat kohtaavat elämää ja menevät rikki. Suunnitelmien eläminen todeksi voi tapahtua yllättävänkin nopeasti, kunhan suunnitelmat ovat kirkkaat ja pohjautuvat nykytilaan.
Käytän Victor Franklia esimerkkinä: kun sinulla on selkeästi mielessä se mitä haluat kirjalla sanoa, varsinainen kirjoittaminen on nopeaa. Sama juttu missä tahansa luomistyössä: kun sinulla on tarpeeksi kirkas se mitä tahdot luoda, se varsinainen luominen on helppoa. Sinulla on riittävän suuri ymmärrys siitä mitä tahdot saada aikaiseksi ja mitä sen aikaan saaminen vaatii.
Sen tietäminen todellisuuden mukaisesti mitä luominen vaatii, on todellisuuden ymmärtämistä. Todellisuuden ymmärtäminen voi olla väläyksiä, koska todellisuus muuttuu ja mielemme on rajallinen. Esimerkiksi Nikla Teslalla kerrottiin oleva kyky mielikuvituksessaan jo rakentaa monimutkaisia rakennelmia ennen niiden fyysiseen muotoon tuottamista.
Tahdot sitten kirjoittaa, kirjan tai rakentaa talon, kaikki se mitä nyt teet niin vaikuttaa siihen lopputulokseen. Kaikki mitä sinä nyt elät, liittyy siihen lopputulokseen.
Vuosi on keskimäärin 365 päivää, se ei ole kovin paljoa. Parempi aika kuin vuosi on ajatella tuhatta päivää sopivana aikajänteenä. Tuhannessa päivässä alat pystyä vivuttaman tapojen voimaa.
Itsensä kehittämisen kirjallisuudessa puhutaan usein, että jostain tulee tapa 30:ssä päivässä. Oletko sinä kokeillut tehdä jotain 30 päivää? Oletko kokeillut 60?
Buddha neuvoi ottamaan hänen oppinsa haltuun oman kokemuksensa kautta, eikä uskomaan mitään vain siksi, että hän oli kuulemma niin sanonut. Tämä neuvohan on käytännössä medialukutaitoa. Minun kokemuksessani 30 päivää hädin tuskin riittää mihinkään merkitykselliseen elämäntavan muutokseen. Tiedostamaton mieli alkaa 30 päivän kohdalla vasta tunnistamaan jonkin asian toistuvuuden. Kun aloitin kirjoittamaan blogia, niin kohtasin mielen vastusta vielä noin vuoden joka päivä kirjoittamisen jälkeen. Jossain kohtaa vuoden jälkeen huomasin, että mieli alkoi (ajoittain) liittoutua tietoisen pyrkimykseni kanssa, joka on tunteeni juuri sitä mitä tavoilla voidaan hakea.
Yhden ihmisen kokemusta on vaikea siirtää toiseen. Toiset näyttävät päällisin puolin pystyvän toimimaan vaivattomammin on kokemuksensa kanssa tai sitten se näyttää hämäävästi siltä ja todellisuudessa kyse on taitavan toiminnan seurausta.
Huomiomme, läsnäolomme ja tietoisuuteemme on rajallista ja niukkaa. Kun suuntaamme tietoisen huomioimme valittuihin asioihin, sillä on mahdollisuus alkaa kertautua tiedostamattomien tapojemme kautta, kun jaksamme siihen tarpeeksi usein palata. Tällaisella pitkäjänteisellä työllä alamme niittämään vuosien ja vuosikymmenten jälkeen niitä hedelmiä niistä siemenistä, joita olemme aivan alussa kylväneet ja sitten huolella varjelleet.
Voit kehittää omaa rajallista ja niukkaa kykyäsi tietoisella ylimääräisellä askeleella. Kuten jo mainitsin: näe vaivaa muuttaa yksi kokemus itsessäsi myönteiseksi tarinaksi, mieti mitä sinä olet itseasiassa saanut siitä tai miten sitä voidaan käyttää kasvualustana tuleviin hetkiin?
Meillä ei ole mitään muuta kuin se mitä meillä on nyt ja mikäli kykenemme muuttamaan tällä hetkellä kokemamme tunteet myönteisemmäksi energiaksi niin sehän tarkoittaa harmonisempaa ja mahdollisuuksien täyteisempää tulevaa hetkeä meille kaikille.
Iloista ja onnellista joulun aikaa!
Janne
Posin kautta 