Tieto aiheuttaa tuskaa, etenkin silloin kun tieto ei ole toiminnassa.
Eksistentiaalista tuskaa.
Maailmassa on tänään todennäköisesti enemmän tietoa kuin koskaan aikaisemmin. Huomenna puolestaan on taas enemmän ja niin edelleen.
Silti suurin osa tiedosta, ei päädy toiminnaksi.
Viisaus on tietoa ja ymmärrystä toiminnassa. Lause, jolla pääsee ylös aamuisin.
”Kirjat näyttävät ihmiselle, että hänen alkuperäiset ajatukset eivät ole kovin alkuperäisiä sittenkään.” – Abraham Lincoln
Maailmassa on niin paljon ja tietoa kirjojen muodossa. Miten saisimme suuremman osan tietoa toiminnaksi?
Ensin meidän täytyy ymmärtää, että emme ymmärrä.
Vasta kun oppilas on valmis, niin opettaja voi saapua. Ensin täytyy paljastua omasta tietämättömyydestä turvallisesti ja sitten pyytää opastusta.
Egomme estää meitä oppimasta, mikäli emme pysty nöyrtymään oman tietämättömyytemme edessä.
Emme myöskään voi tietää sitä mitä emme tiedä olevan olemassa.
Sellaisia asioita on vaikea tietää, mistä emme tiedä mitään.
Matkaa voi aloittaa vain siitä missä olemme nyt. Ja siitä käsin mistä olemme nyt meidän täytyy alkaa kysymään, mikä on edes tietämisen arvoista.
Neljä vuotiaat tyttölapset ovat uteliaimpia ihmisiä maan päällä, kysyvät kuulemma 390 kysymystä päivässä.
Jotta voi paljastua omasta tietämättömyydestään, täytyy kysyä enemmän laadukkaampia kysymyksiä.
Kaikessa neroudessammekaan emme voi tietää kaikkea tietämisen arvoista, ne ajat ovat jo menneet ainakin toistaiseksi.
Singulariteetti ja verkottunut ajattelu saattaa taas muuttaa tämänkin tilanteen silmänräpäyksessä. Kunnes se päivä koittaa, niin meidän kannattaa nähdä vaivaa tullaksemme tietoisiksi edes siitä, että emme tiedä.
Posin kautta 