Se miten aina on tehty, ei ole oikeutus nykyiselle toiminnallemme.
Oikea toiminta vaatii vaivannäköä.
Oman elämäni muutti 2017 syksyllä lukemani Bhagavad Gita, jossa kuvattiin kirkkaasti toiminnan ja myötätunnon välistä yhteyttä. Luettuani tuota kirjaa en enää pystynyt jatkamaan eläinten kärsimiyksen tukemista lihan syönnissä joten lopetin lihan ja kalan syömisen sinä päivänä, eikä minun sen päivän jälkeen ole tehnyt mieli syödä lihaa. Kasvissyönti on vaatinut hiukan muttei paljoa vaivaa.
Suurin vaiva lienee ulkomailla matkustellessa, joka on tähän saakka ollut kohtuullisen pieni.
Yleensä kun keksin jonkin tavan, mielelläni pysyn siinä kohtuullisen äärimmäisenä tai muuten alan muutenkin lipsumaan ja kohta se ei ole tapa oikeastaan ollenkaan.
Oma motiivini kasvissyönnille on ennen kaikkea myötätunto eläviä olentoja kohtaan.
Ilahduttavaa on, että eilen kävelyllä päätin piipahtaa kirjastossa nipin napin ennen sulkemisaikaa. Hetken verran ehdin selata. Richard Prechtin kirjoittamaa ”Montako minua on?” teosta ja siellä oli kappale jossa pohdittiin samaa aihetta. Kappaleesta jäi mieleeni yliopisto-oppilas joka kysyi Peter Singeriltä yhtä hyvää syytä lihan syönnin oikeuttamiseksi, filosofi ei keksinyt yhtä ainutta syytä ja se jäi hänen viimeiseksi päiväkseen kun hän söi lihaa.
Pystyn samaistumaan Peter Singerin tilanteeseen hyvin, sillä oma tilanteeni oli hyvin samankaltainen. Itselleni olen argumentoinut asian niin, että tietenkin pystyisin syömään lihaa mikäli tahtoisin tappaa omin kätösin sen olennon oman henkeni pitämiseksi, tämä ei ole vain nyky-yhteiskunnassa kovin tarpeellista.
Inspiraationani kasvissyöntiin ja vaivannäköön toimii hiukan heikompina hetkinä Mahatman Gandhi joka vuonna 1888 saapui Iso-Brittanniaan opiskelemaan ja jossa kasvissyönti oli hiukan harvinaisempaa ja hän silti selvisi ihan hyvin.
Tiedän useita ihmisiä jotka ovat valmiita joustamaan kasvissyönnissä erityisesti matkustaessaan kohteliaisuudesta kulttuuria ja ihmisiä kohtaan. Joustavuudesta olen kuitenkin epävarma. Tiedän, että oma tahtoni jatkuvuuteen on suuri ja jos mitenkään mahdollista tahtoisin tämän välttää. Pystyisin anteeksiantamaan itselleni tarvittaessn. Tahdon myös nähdä vaivaa loppuun asti tällaisen tilanteen välttämiseksi, tietenkin myötätuntoisella tavalla.
Elämässä selviää yksinkertaisilla asioilla. Ruoka on tärkeä asia, arvojen uhraaminen ruoan vuoksi ei ole minusta kuitenkaan riittävän tärkeä asia.
Ihmisten ja kulttuurien välisessä kohtamisessa omasta mielestäni pistää pohtimaan kaikkia valintoja.
Myötätuntoinen tapa kohdata ihmisiä ei ole tietenkään tuomita vaan jälleen luoda kolmas tie.
Kolmas tie on ensimmäisen ja toisen vaihtoehdon kieltämistä, toisaalta hyvien asioiden näkemistä ensimmäisessä ja toisessa vaihtoehdossa. Kun kaikki vaihtoehdot on nähty, voidaan rakentaa kolmas tie.
Se, että meillä valtaa eli kykyä tehdä asioita tarkoittaa myös, että miellä on vastuuta tehdä asioita.
Nimenomaan valta ja vapaus tehdä päätöksiä velvoittavat meidät myös eettiseen toimintaa.
Pelkkä status quon eli asioiden pitäminen sellaisena kuin ne ovat eivät riitä, meidän täytyy ottaa aloitteellinen ja aktiivinen rooli viisaiden päätöksien tekemisessä ja arvojen viemisessä toiminnaksi.
Ei voi sanoa myös myötätuntoisesti, ilman tuomitsemista.
Vaivannäkö vaatii valmistautumista ja vastuunkantoa.
”Ole se muutos, jota maailmassa tahdot todistaa.” – Mahatma Gandhi
Posin kautta 