Elämä on jatkuvaa priorisointia.
Kirjoitin muistiin lauseen ”muutos on olemista & oleminen muutosta.”
Toinen osa on sinänsä virheellinen. Hetkestä katsottuna ei ole kuin olemista. Tämän vuoksi läsnäolo on vaikuttavaa ja muutos on historiantulkintaa siitä missä kuviteltiin joskus oelvan ja missä nyt kuvitellaan olevan.
Mikäli nykyhetkessä pyrkii elämään hyveistä käsin ja priorisoi keskittymisensä niiden toteuttamiseen niin on selkeää, että elämässä käy hyvin. Konkreettinen työkalu tähän on esimerkiksi päivän päätteeksi tasata päivän hyvät teot ja pahat teot. Oikeastaan sellaista hyveiden kirjanpitoa. Idea jonka olen lainannut Senecalta.
Kun hyvät teot muuttuvat hyviksi tavoiksi, sinulla on taseessa jotain joka toistaa itseään päivästä toiseen. Alat saada momentumia.
Samaan aikaan tietenkin vaikkapa pahat teot ja tavat, joita olet toistanut koko elämäsi niin painavat taseen vastattavaa puolella.
Yksittäisenä ideana Kovan onnen kundi (engl. My Name is Earl) –sarjasta tuttu metodi: pahojen tekojen tasauslista. Sarjassa päähenkilö pikkurikollinen Earl Hickey voittaa Lotossa ja siinä samassa häneen törmää auto. Sairaalavuoteella maatessaan hän oppii karmasta ja oivaltaa, että hänen täytyy muuttua. Hän alkaa yksi kerrallaan menemään ihmisten luokse joille hän on tehnyt jotain väärin ja kysyy miten voisi hyvittää pahat tekonsa.
Ajatuksena tämä on erittäin toimiva. Hän ajattelee karmasta käsin.
Samaan tapaan jos elämää ajattelee karmasta käsin täytyy ajatella mihin sitä karmaa eli aikeitaan ja tekojaan oikein käyttä? Onko ne teot oikeastaan sijoitus (jotka tuo myöhemmin jotain takaisin) vai kulu?
Mihin sinä sijoitat?
Annatko tekojesi muuttua myönteisiksi tavoiksi ja sitä kautta myönteiseksi momentumiksi omassa ja muiden elämässäsi?
Posin kautta 