Kun haluaa saada jotain aikaiseksi ja aloittaa jotain uutta, niin ei oteta huomioon sitä mitä oikeastaan pitäisi lopettaa.
Gary Kellerillä on kaunis ajatus siitä, että pitäisi keskittyä siihen yhteen tekemiseen mikä tekee kaikesta muusta turhaa tai helpompaa. Tämän ajatuksen käyttöönotto vaatii jo itsessään paljon rohkeutta ja sellaista turvaa josta käsin voi perustella omia päätöksiään.
Ennen kuin voi auttaa muita, on ensin laitettava oma happinaamari päälle.
Samaan tapaan tyhjästä vesikannusta on vaikea kaataa muiden juotavaksi.
Voit antaa vain sen mitä sinulla on. Omaa hyvinvointia ei kannata antaa muiden hyväksi täysin.
Adam Grant kiteytti kirjassaan Give and Take ihmiset, jotka antavat itsestään paljon. Ihmiset jotka antavat itsestään paljon, eli vapaasti käännettynä antajat olivat gaussin käyrän molemmissa päissä. He olivat niitä jotka paloivat helpoimmin loppuun. Samaan ryhmä antajia oli niin sanotusti kaikkein menestyvimpien ihmisten joukossa. Lause kirjasta on jäänyt mieleeni: ”Kun paljon antava ihminen näkee työnsä merkityksen, hän ei voi palaa loppuun.”
Merkitys on iso osa mitä tulee ihmisen energiaan, tätä kuvaa hyvin myös Nietzshen ajatus ”hän jolla on miksi elää, pystyy sietämään lähes minkä tahansa ’miten’.”
Merkitykseen liittyy myös kyky suojella sitä. Jokaista kyllä päätöstä täytyy suojella sadalla ei päätöksellä. Ein sanominen on itseassa tapa laittaa asioita järjestykseen.
Mark Mansonin mukaillen kypsyys on tärkeimpien asioiden tunnistamista ja vain niistä piittaamista.
Posin kautta 