Oma kokemuksemme elämästä on yksi elämän epämäärä.
Mistä oikeastaan oma kokemuksemme rakentuu? Toisaalta se on siitä varsinaisesti tilanteesta. Tilanteessakin kokemus riippuu siitä mihin kiinnitämme oman huomiomme.
Huomio voi olla kokonaan ulkopuolella, jossain toisessa ihmisessä tai asiassa. Huomio voi olla sisällä, voimme keskittyä omaan olotilaamme tai sen puutteeseen. Tai sitten se voi olla melkein missä vaan tässä välissä. Oma huomiomme on rajallinen, tietoisuutemme kapasiteetti parhainakaan hetkinä tuskin ylittää 120 bittiä sekunissa.
Osa kokemuksestamme tulee siitä mitä muistamme. Muisti tiivistyy tunteiksi joita koemme. Emme oikeastaan muista enää mitä tapahtui, vaan muistamme miltä se tuntui. Tunteet ovat yksinkertaistettuja muistoja.
Kokemus koostuu kaikesta siitä mitä olemme aikaisemmin kokeneet ja mihin valitsemme nyt kiinnittää huomiomme.
Huomion osalta meillä on yllättävän paljon valtaa ja vapauksia. Voimme oikeastaan päättää miten koemme nykyhetken. Voimme päättää tulkita sen tavalla tai toisella, meillä on tämä valta. Voimme päättää näin vaikka sen hetkinen tunnekokemuksemme olisi erilainen. Tietoisesti voimme päättää ja tietyllä tavalla voimme myös uskotella itsellemme asioita jotka eivät ole tosia. Tätä tapahtuu joka tapauksessa tiedostamatta, mitä jos tämän tekisi tietoisesti ja tarkoituksella?
Posin kautta 