”Yritä ensin ymmärtää, sitten tulla ymmärretyksi.” – Stephen Covey
Havaitsin, että osa tuottamastamme puheesta ei ole rakentavaa.
Mitä sellaista sinä voisit oppia siitä mitä minä itse olen oppinut? Tällä kysymyksellä kun katson kirjoittamaani sisältöä, niin 90% ajasta en ole tyytyväinen siihen mitä olen kirjoittanut. Useimpina päivinä olen sen verran armollinen itselleni, että julkaisen asiani silti.
Tänään näin ei ole, vaan totesin tylysti ettei tuottamani teksti tuota merkittävää arvoa lukijalle. ”Ihminen opettaa sitä, mitä hänen tarvitsee oppia” – lause jonka olen kuullut Jari Sarasvuon suusta ja huomaan tämän kuvaavani myös itseäni useissa tilanteissa. On itsesasiassa fiksua opettaa, opettammalla huomaa onko oppinut ja sisäistänyt mitään.
Jotta opettamisessa pärjää, olisi tärkeää tuottaa jotain mielenkiintoista sisältöä. Suurin osa kanssakäymisistämme ja puhesisällöstämme ei ole merkityksellistä. Suurin osa sisällöstä ei siis vastaa siihen mitä sinä voisit oppia.
Minun tulisi ymmärtää ensin sinua lukijana, ennen kuin kirjoitan sinulle. Vuorovaikutus vaatii ymmärrystä. Parhaimmillaan vuorovaikutus ryhtyy rakentamaan meitä ihmisinä, koska ensin ymmärrämme.
”Vaatii koko kylän järjestämään mieli.” – Jordan B. Peterson
Järjeminen vaatii muuten sopivassa suhteessa tilaa, että rakennusaineita. Yritäppä järjestää huonetta uudelleen joka on jo täynnä huonekaluja, se on vaikeaa!
Sama järjestäminen pätee mieleen. Vaikutamme toisiimme esimerkiksi läsnäolollamme, sanoillamme, kosketuksellamme.
Tahtoisitko antaa toiselle ihmiselle ylimääräistä taakkaa, ylimääräisiä huonekaluja hänen huoneenseensa? Tai kysytään, tahtoisitko sinä saada täyteen huoneeseen vielä lisää jotakin? Tuskinpa.
Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa vähemmän saa aikaan enemmän.
Posin kautta 