Arki vastaan potentiaali.
Keskivertaisuus vastaan nerous. Ihminen on rajallinen, muttei niin rajallinen kuin itse itsellemme uskottelemme.
Tavanomainen vai tavanmukaisesti poikkeuksellinen?
Nerous saattaa mahdollistua pienien toistuvien tapojen taitavan harjoittelun seurauksena. Suurempi todennäköisyys on ettei näin tapahdu. Elämä on kuitenkin jo itsessään äärimmäisen epätodennäköistä, joten mitä hävittävää tässä on kokeilla?
”Älä kritisoi, ennen kuin oma maailmasi on täydellisessä järjestyksessä.” – Jordan B. Peterson.
Tätä kehotusta ei minusta tulisi ottaa passiivisena kieltona, vaan pikemminkin muistutuksena suunnata energia ensin sisäisen maailman järjestykseen laittamiseen ja sitten suunnata se kohti ulkoista maailmaa.
Nerous on kiinni energian taitavasta suuntaamisesta.
Maailmassa on runsaasti energiaa, energia muuttaa jatkuvasti muotoaan. Ihmisen motiivit ja syyt ovat kiinni psykologisesta energiasta. Tietoisilla taidoilla, voimme oppia valjastamaan muuttamaan ja valjastamaan tätä energiaa kohti sitä tilaa jota neroudeksi tässä blogissa kutsun.
Nerouden ilmentyminen on osittain tietoisen ja tiedostamattoman liitto, jossa alamme luomaan sen mikä on mahdollista. Luominen vaatii valtavasti energiaa. Kun energia virtaa ilman vastustusta, olemme flow tilassa. Flow on virtaavuutta. Virtaavuus tarkoittaa kykyä luoda lopputuloksia ilman vastustusta.
Nerous ei ole päätepysäkki vaan matka. Se on vastaus siihen miten tehdä samalla matkaa ja rakastaa sitä matkan tekemistä itsessään. Rakastaa sekä nykyhetkeä, että parhaansa ja voitavansa tekemistä nykyhetkessä. Kun toimii näin niin on mahdollista, että huomaa olleensa väärässä nykyhetken rajoitteista.
Käsitys totuudesta saattaa päivittyä. Seuraavassa hetkessä tai päivässä saattaa toimia erilaisesta totuuskäistyksestä lähtien. Mitä tapahtuu kun tätä toistaa päivästä toiseen?
Jos tarkastelee tilanteita vaikka 1000 päivän välein, niin elämä saattaa vaikuttaa hyvin paljon erilaiselta.
Oma viisauteni ja vastaukseni otsikon kysymykseen on peräisin luovuuden ja tuhon tuplajumala Seth Godinilta ”julkaise joka päivä.” Simppeliä!
Olenko täydelinen ja onnistun tässä joka päivä? En ole. Onnistun ¾ ajasta yksinkertaisella vuoden mittaus jaksolla. Sitten jos katsoo kaikkea mitattavaa tekemistä, niin luku on suurempi. Tyypillisesti kun valitsen olla kirjoittamatta ja julkaisematta, kirjoitan ja julkasen kuitenkin jossain toisessa lähteessä tai vaikuttavammassa muodossa. Tai sitten saatan priorisoida jonkin ihmisen auttamista siinä hetkessä.
Täyttymyksellinen elämä tulee jakamisesta. Perusasiat täytyy hoitaa ensin järjestykseen ennen kuin on jotain mistä antaa. Täytyy oppia mestariksi perusasioissa.
Oma oivallukseni lähteä testaamaan elämän perusluonnetta lähti tyytyväisyydestä ja kiitollisuudesta nykyhetkeen. Opin rakastamaan sitä mikä on ja tekemään parhaani siinä mitä on käsillä. Siivosin ja pesin esimerkiksi tuhansia ikkunoita, ikkunanpesu on todella Zen.
Luovuus ja lahjan antaminen maailmalle voi tapahtua missä ammatissa tai tekemisessä tahansa. Se vaatii sitoutumista.
Oman energian johtamisessa Neil Pasrichan kiteyttämä Roihun nelikenttä (alla oleva kuva) on osoittanut erinomaiseksi ajattelutavaksi. Toimintakyvyn ja tuloksenteon tasapainon saavuttamisessa kun ajattelee näitä niin ihminen tarvitsee näitä neljää ulottuuvutta elämäänsä.
Tuloksellisuus on mahdollista roihun tilassa: siellä on tekemistä ja ajattelua, sopivien haasteiden äärellä.
Toimintakyvyn palautuminen ja sisäinen on mahdollista kun on tilaa.
Ajattelu ilman tekemistä on välillä tarpeen
Elämän jäsentäminen on mahdollista, kun on aikaa ajatella ilman toimintaa.
Henkinen palautuminen on puolestaan mahdollista kun saa tehdä ilman sen suurempaa ajattelua. Ihminen on psykofyysinen olento, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kuljenmme jatkuvasti näissä neljässä ulottuuvdessa. Näkisin luovuuden ja jakamisen sellaisena ihmisen tarpeiden täyttymyksen suurimpana merkkinä. Olemme kaikki luovia, kysymys on vain siitä milloin me annamme lahjamme maailmalle?
Posin kautta 