Kirjoitan kirjaa totuus, rakkaus ja rohkeus par aikaa.
Ensimmäinen arvoni eli totuus on yllättävän vaikea elää todeksi. Ihminen on epätäydellinen. Epätäydellisyys johtaa kaikenlaiseen asioiden piilottelemiseen ja peittelemiseen. Epätäydellisyyden ja nykytilan tunnustaminen on ainoa paikka mistä matka kohti totuutta voidaan aloittaa.
Sosiaalisessa kontekstissa eli muiden ihmisten kanssa totuus on vielä vaikeampi taso saavuttaa. Läheisimmissä ihmissuhteissa me pystymme tähän. Matthew Kelly kuvaa erinomaisesti kirjassaan the Seven Levels of Intimacy sitä kuinka päästään puhumaan totuudesta eli tarpeista. Tarpeista puhuminen vaatii kaikkien osapuolten osalta luottamusta eikä luottamukseen ole hokkus pokkus temppuja.
Totuus ei ole kaunista. Totta ei ole helppo puhua. Moni ei edes halua kuulla totuutta.
Kykymme käsitellä totuutta on rajallinen, koska mistä me oikeastaan edes tiedämme mitä on totta? Ihminen kykenee aisteillaan havainnoimaan vain jotain totuudenkaltaista ja sitten alkaa testaamaan sitä.
Eniten arvoa kommunikaatiossa luo totuus. Totuuteen liittyy täsmällisyys ja konteksti. Totuus on siis todella tarkkaa ja tiettyyn aikaan,paikkaan ja tekemiseen sidottua. Merkityksellisin ja arvokkain palaute on totuudenmukaista ja juuri siksi arvokasta.
Milloin ihminen on valmis puhumaan totuudesta?
On helppo sanoa, että näin olisi jatkuvasti: ei ole. Ihminen on valmiimpi puhumaan totuudesta, kun se mikä hänelle kaikkein tärkeintä ei ole uhattuna. Totuuden puhuminen vaatii luottamusta. Kysymys onkin miten luoda luottamusta?
Jotta voi saada, täytyy antaa.
”Tekosi puhuvat niin lujaa, että en kuule mitä sanot.” – Ralph Waldo Emerson
Posin kautta 