Elämä itsessään on sellainen voima, joka järjestäytyy jatkuvasti uudella tavalla. Elämän perusluonne pyrkii järjestäytymään.
Elämän rajallisuuden vuoksi se järjestys kohtaa pian entropian eli järjestys alkaa hajota.
Ihmis elämässä se mikä tuntuu pitkältä ajalta toiselle, ei välttämättä sitä ole toiselle. Lapselle vaikkapa vuosikymmen tuntuu ikuisuudelta, kun taas vaikkapa kolmannella vuosisadalla olevan tammen näkökulmasta vuosikymmen on vain hetkonen.
Mitä tulee haluamiseen tai tahtomiseen. Haluaisitko elämältäsi jotain mitä sinä et saa juuri nyt?
Elämässä meillä on mahdollisuus keksiä keinot saada se mitä me haluamme. Kaikilla ei aika ja kekseliäisyys tähän riitä, useilla kylläkin.
Kun tekee matkaa jotain halu- tai tahtotilaa kohti, pikkiriikkinen tekeminen tänään on paljon tärkeämpää kuin mitään mitä ajattelet tehdä huomenna.
Pienet päivittäiset tekemiset vievät sinut sinne missä sinun pitääkin lopulta olla. Aluksi se on tuskallisen hidasta ja lopulta olet siellä silmänräpäyksessä, sillä eksponentiaalisen kasvun luonne on sellainen.
Mitäs sitten kun tätä ei kuitenkaan muista?
Näin käy ihmiselle säännöllisesti. Unohdamme. Keksimme kaikenlaisia satuja itsellemme ja muille siitä, että miksi meidän ei tarvitsekkaan tänään tehdä asioita. Unohdamme olevamme kuolevaisia.
Mikäli tuntuu siltä, ettei etene: palauta tarkalleen ottaen oma etenemisesi mieleen. Se miten tämä onnistuu on tietenkin tarkan dokumentaation avulla. Mikäli sinulla ei ole päiväkirjaa, koita löytää joitakin viitteitä elämäsi eri vaiheisiin ja suhteuta sitä nykytilaan.
Mikäli nämäkään ei toimi voi kokeilla tavata vaikka jotain ihmistä, jota ei ole useisiin vuosiin tavannut. Parasta on jos tämä on perheenjäsen tai sukulainen, jotka varmasti muistavat sellaisena, joka olit vaikkapa vuosikymmen tai pari sitten.
Tämän kaltaiset asiat palauttavat mielesi siihen, että toistuvat päivittäiset tekemisesi eivät ole olleet turhaan. Olet edennyt, vaikka se ei siltä jatkuvasti tunnukkaan.
Vähän on paljon enemmän kuin ei yhtään.
Posin kautta 