Oppiminen on muutosta, jossa olento muuttaa itsestään tai ympäristöstään löytyneen datan informaatioksi ja muuttaa käyttäytymistään, tietoaan, ymmärrystään, asennettaan, arvojaan tai mieltymyksiään tämän informaation perusteella.
Datan informaatioksi muuttaminen tarkoittaa kahden asian yhdistämistä eli suomeksi sanottuna merkityksen antamista. Tiellä on kivi. Kivi ja tie saattavat olla jo aikaisemmin, nyt ne ovat kuitenkin yhdistettynä suhteessa toisiinsa. Siinä missä data on raakaa ja jäsentelemätöntä, informaatiossa on jokin konteksti tai suhde. Informaatio on siis järjestystä.
Ihminen on oppimiskyvyiltään samaan aikaan kyvykäs, että kyvytön.
Olemme kykeneviä kohtuulliseen nopeaankin oppimiseen: pystymme aloittamaan tekemisen miltei samantien.
Kykenemättömyytemme oppia ilmenee, kun opittua asiaa pitäisi alkaa toistamaan. Ajattelumme ja läsnäolomme tasolla asia saattaa vaikuttaa tosi jees jutulta, sen muuttaminen kuitenkin toistuvaksi tekemiseksi onkin sitten aivan eri asia. Mikä on salaisuus hyvän tavan toimia muuttamisessa toistuvaksi tavaksi? Niinkin yksinkertainen asia kuin toistot. Vielä kun toistoihin voi lisätä hallinnan- ja etenemisentunnetta, sekä hauskuutta, niin alkaa tekeminen olla jopa koukuttavaa.
Tekemisen muutos jää toteutumatta usein väärien tai perusteettomien uskomusten vuoksi. Joko nykyinen sijaistekeminen miellettään miellyttäväksi tai uusi epämiellyttäväksi. Suhde tekemiseen täytyy muuttua. Täytyy kysyä itseltään: mihin tämä perustuu?
Kun kysyy itseltään tuon kysymyksen kannattaa kirjoittaa omat ajatukset tarkalleen ottaen ylös. Sitten alkaa käsittelemään niitä. Olen huomannut, että ylös kirjoittaminen auttaa meitä käsittelemään omat ajatukset ja uskomukset objektiivisesti.
Mitkä ovat ne oikeastaan ne faktat johon tämä perustuu?
Esimerkiksi populaarimusiikki jo nimensä mukaisesti on suuren yleisön suosissa. Ihmiset pitävät asioista, joista muut ihmiset pitävät. Juurisyytä kukaan ei muista. Musiikki puhuttelee ihmisen alkukantaisimpia aisteja ja menee täysin ohi meidän defenssiemme. Musiikki on kivaa ja vetoaa meidän tunteisiimme. Popmusiikki erityisesti on usein aika kevyttä ja kivaa, viestit ovat tuttuja ja turvallisia.
Mikäli pysähdyt kuitenkin kuuntelemaan, niin popmusiikistakin löytyy mielenkiintoisia ideoita ja kannanottoja. Näitä lyriikoita emme hirveästi kuule ennen kuin alamme toistojen myötä kiinnittämään niihin huomiota. Ihminen havaitsee sen mihin kiinnittää huomionsa.
Kivan ja kevyen popmusiikin kautta on helppo salakuljettaa ajatteluumme ideoita, jotka muuten kohtaisivat vahvaa vastustusta.
(Yksi oma suosikki viime vuosilta on Katy Perryn – Chained to the Rhytm.)
Nopea oppiminen on ihmislajille tyypillistä. Kulttuurievoluutio on biologista evoluutiota nopeampi voima.
Kuten populaarikulttuuri osoittaa: kulttuuri muuttuu ”nopeasti” – ja tämä aiheuttaa nimenomaan sen kysymyksen, että mitä oppia ja miksi?
Yksilön tasolla muuttumisessa on toki omat esteensä. Miten voisimme optimoida omat tapamme ja mistä tiedämme, että se on sen arvoista?
Posin kautta 