Osho kuvaa erinomaisesti pelkoa pimeydeksi. Elon Musk puolestaan kuvaa pimeyttä pelkästään valon puutteeksi. Osho tietenkin toteaa samaan hengenvetoon lauseensa, että pelko on rakkauden puutetta.
Saman voisi tietenkin yrittää kääntää niin, että rakkaus on pelon puutetta.
Henkka Hyppösen määritelmä pelolle oli ”mantelitumakkeen aktivoitumista.” Äärimmäinen pelkoreaktio tarkoittaa jäätymistä eli täyttä toiminnan lamaantumista. Jos ajatuksen vie toiseen suuntaan, niin siellä ihminen kykenisi olemaan täydellisessä toimintakyvyn tilassa.
Pelko on ihmisessä oleva tarve. Tarvitsemme siis sekä vaihtelua, että turvallisuutta. Vaihtelun tarve ajaa meitä uteliaisuuteen ja toimintaan. Turvallisuuden tarve ajaa meitä taas vetäytymään tuttuihin ja turvallisiin asioihin.
Scott M. Peck määritteli rakkauden toiminnaksi eli teoiksi. Rakkaus olisi siis verbi: rakastaa. Useissa kielissä erilaisille rakkauden muodoille on olemassa useita käsitteitä erilaisia käsitteitä.Scott M. Peckin ajatus on yllättävän lähellä Oshoa: toimintaa ei voi olla mikäli on äärimmäinen pelko reaktio päällä.
Usein kuitenkaan rakkaus ja pelko eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan päinvastoin toisiaan täydentäviä. Pelon eli vaihtelun tarve on lopullinen syy toiminnalle, kyky kokeia jotain erilaista ja rikkoa muottia.
Rakkaus on puolestaan kykyä toimia omia vahvuuksistaan käsin muiden edun hyväksi. Rakkaudessa on kyse yhteisvoittojen rakentamisesta, eli siitä missä ihmissuhteissa parhaimmillaankin on kyse.
Yhteisvoitossa varmistetaan kaikkien ihmisten tärkeimmän toteutuminen. Siinäkin on riskiä, mutta sen riskin eteen tehdään töitä.
Rakkaus on kykyä antaa pyyteettömästi se mitä sinulla on, kykyä kohdata pelkoja muiden ihmisten hyväksi.
Oletko koskaan kohdannut ihmissuhdetta, joissa kaikki osapuolet todellakin voivat olla parhaimmillaan syvän luottamuksen vuoksi? Siinä kuvataan rakkautta parhaimmillaan, aivan kuten synergiaakin. Synergia on luonnollinen ilmiö, johon kaikki elämänmuodot lopulta pyrkivät.
Posin kautta 