Elämäämme yksi eniten ohjaavista tekijöistä on uskomuksemme. Uskomuksemme ovat siitä merkillisiä, että niiden ei tarvitse välttämättä perustua todellisuuteen.
Kysyin itseltäni kymmenen vuotta sitten mihin nämä uskomukseni perustuu ja se on muuttanut elämäni: edelleenkin kysyn tätä kysymystä säännöllisesit itseltäni ja yritän ymmärtää miksi uskon mitä uskon. Kysymys aloitti elämässäni niin kutsutun totuusprojektin, joka tarkoittaa todellisuuden luonteesta selvän ottamista.
Matkan varrella olen huomannut, että biologisen kehon ja aistien kautta on vaikea saada todellista kuvaa maailamsta.Kaikki mitä havaitsemme tulee nimenomaan aistien kautta kehoomme ja aivoihimme. Keho ja aivot sitten tuo esiin aistihavainnoista pienen ja uskomuksiemme perusteella muokatun version tietoisuuteemme. Pyrkimys ymmärtää maailman todellista luonnetta vaatii siis valtavaa vaivannäköä, omien havaintojen ja uskomuksten jatkuvaa tarkastelua sekä tietoisuutta mahdollisista virheistä monissa eri kohdissa.
Uskomuksien haastaminen ja tarkempien havaintojen tekeminen vaivannäöstään huolimatta on valtavan palkitsevaa. Toimimattomat uskomukset korvataan vahvemmilla ja todenmukaisemmilla uskomuksilla, jotka mahdollistavat enemmän hyvää itsellesi ja muille.
Tarkempi todellisuuskäsitys taas tarkoittaa, että asiat joita lopulta valitset tehdä perustuu syvenevään ymmärrykseen eikä sattumiin. Koska näet syy-seurassuhteet saat myös hallinnan- ja etenemisentunteen näennäisesti kaoottisessa maailmassa. Alat asettaa itsellesi kauaskantoisempia tavoitteita koska alat näkemään miten ne voidaan saavuttaa askel askeleelta. Kutsut muita mukaan tekemään asioita, joita ei olla ennen tehty, koska niitä ei ole uskottu pystyvän tehdä.
Sen sijaan, että tyydyt toteamaan ”sitä ei voi saavuttaa” , kysyt itseltäsi ja muilta ”miten se voidaan saavuttaa?”
Miksi ei?
Janne
Posin kautta 