Enoni kuoli tänään. Kirjoitan, koska minä olen elossa. Miksi sinä teet, mitä sinä teet? Tai miksi sinä et tee sitä, mitä sinun pitäisi tehdä?
Kun elää, niin kannattaa tehdä asioita. Yrittämisestä seuraa:
- Oppimista
- Onnistumisia
Onnistumiset ovat aluksi epätodennäköisiä. Kun opit tarpeeksi ja oikeita asioita, ne ovat todennäköisiä ja välttämättömiä. Oppiminen kun määritelmällisesti tarkoittaa asioiden tunnistamista mitkä toimii ja asioiden tunnistamista mitkä eivät toimi ja toimintatapojen muuttamista sillä perusteella mikä tuo eniten haluttuja tuloksia.
Oppimisen ja onnistumisten edellytys on tekeminen. Jos ei yritä, ei voi onnistua eikä opikkaan. Kaikki lähtee tekemisestä.
Elämä on mahdollisuus tehdä asioita. Todennäköisesti sinäkin kuolet. Et välttämättä, mutta todennäköisesti.
Tekeleemmekin todennäköisesti tuhoutuu. Ei välttämättä, mutta todennäköisesti.
Koko elämän perusajatus on absurdi: jostain tyhjästä ja tuntemattomasta menemme kohti jotain vielä olematonta toivoa siitä, että elämä saattaisi selvitä hengissä. Ei yksilönä, vaan kokonaisuutena.
Kuka ties näin käy? Kuka ties näin käy koska sinä tietoisesti valitsit tehdä osasi, vaikka olisit voinut jättää tekemättä. Tämä on elämässä jännittävää ja kutkuttavan kiehtovaa.
Moni olematon asia muuttuu olevaksi myös meidän arjessamme: asiakasehdokkaista tulee asiakkaita, tuntemattomista ystäviä ja siemenistä tulee sato…
Osa näistä asioista saattaa tapahtua näennäisesti sattumalta, muttei sellaista olekkaan kuin sattuma. On vain syitä ja seurauksia.
Iloa, voimia ja energiaa!
Janne
Posin kautta 