Kohtuullisen varmasti olen oppinut Og Mandinon kirjasta ”The Greatest Salesman in the World” pyynnön pyytää maailmalta intohimoon ja sopivia oppeja. Sillä oppeja seuraa kaikki muukin. Muistiinpanoistani tätä ei löytynyt, joten täytyy lukea kirja uudelleen ja tarkistaa asia.
Ajatus kuitenkin siitä, että pyytää maailmalta oppeja luoda nykyhetkestä siltaa tulevaan on todella voimakas. Se on todellakin linjassa nykyhetken rakastamisen kanssa. Olipa nykyhetki mikä tahansa kannattaa keskittyä siihen mikä on hyvin ja toisaalta myös siihen mitä juuri nyt voi tehdä, jotta huomenna asiat olisivat taas pikkiriikkisen paremmin.
Mihin tekemisessä kannattaa keskittyä?
Muiden tekojen ylittäminen on toissijaista, omien tekojen ylittäminen on kaikki kaikessa. Erityisesti itsensä kanssa kannattaa kilvoitella hyveissä. Tässä ei muuten onnistu ellei pidä kirjaa omista hyveistään. Miten muuten ilman mittaamista voi todeta olleensa tänään hyveellisempi ihminen kuin eilen?
Suhde epäonnistumisiin?
”Antakaa minulle tehtäviä, joissa muut ihmiset ovat epäonnistuneet ja opasta minua poimimaan onnistumisen siemenet muiden epäonnistumisista.”
Suhde toistoihin?
Siinä missä lapsi on orja impulsseille, aikuisen tulisi tulla orja hyville tavoille.
Suhde varauksiin?
”Oikea vauraus on sydämen vaurautta, ei lompakon.”
Suhde aikaan?
”Kerjäläinen ajattelee vain seuraavaa ateriaansa, minä ajattelen vain viimeistäni.”
Piditkö? Lue: The Greatest Salesman in the World – Og Mandino (ISBN 0-553-27757-X)
Posin kautta 