Mikäli näet vaivaa ja koet eteneväsi edes hiukan merkityksillisiä asioita kohti, lopulta todennäköisesti pääset lähelle. Tai kuolet.
Joka tapauksessa loppu on onnellinen.
Vaivannäkö erottaa ihmisiä: on niitä ketkä olisivat voineet olla jotain jos olisivat nähneet vaivaa niinä hetkinä kun piti ja sitten on niitä ketkä näkivät vaivaaa.
Kun oivaltaa, että vaivannäkö kannatti on mahtava hetki. Samalla tavalla kun oivaltaa, että olisi kannattanut nähdä vaivaa on tuskallinen hetki.
Minä olen elänyt molemmat ja olen todennut, että kannattaa mielummin nähdä vaivaa merkityksellisten asioiden eteen, kuin jättää tekemättä.
Tekemättä sen sijaan kannattaa jättää asiat, jotka eivät johda kohti merkityksellisiä asioita. Oikeastaan elämässä ei kannattaisi käyttää mihinkään aikaan mikä ei jollain tavalla liity tarkoitukseen tai merkitykseen.
Miksi täyttää elämä asioilla, joiden syytä ei ymmärrä?
Vaivaa kannattaa nähdä sellaisten asioiden eteen, joilla näkee olevan vaikutuksen ja mielellään myönteisen sellaisen vaikutuksen sekä omaan, että muiden ihmisten hyvinvointiin.
Oppiminen on yksi erikoinen vaivannäön muoto. Minkälaista vaivaa sinä näet oppiaksesi?
Oppimisesta seuraava tieto tulee muuttaa toiminnaksi, eli viisaudeksi. Viisaus on tietoa toiminnassa.
Posin kautta 