”Vasta sitten kun viimeinen puu on kaadettu,
vasta sitten kun viimeinen joki on myrkytetty,
vasta sitten kun viimeinen kala on pyydetty,
vasta sitten te huomaatte ettei rahaa voi syödä.”
– Cree Intiaanien ennustus
Raha on luotu helpottamaan vaihtokauppaa, se on siis vaihdannan väline. Fyysisessä olomuodossa raha on turhaa niin kauan kuin on jokin järjestelmä joka auttaa meitä tarkasti muistamaan sosiaalisia lupauksiamme, joita raha kuvaa.
Saku Keskitalo kiteytti, että ”raha on vastikkeetonta velkaa.” Parhaimmillaankin se vastike on toisen ihmisen sana ja luottamus. Raha on luottamuksen osoitus. Tietenkin jos epäilet tätä niin aina voit pyytää tätä kirajllisessa muodossa, mistä silloin on kyse? Sopimuksesta, joka vahvistaa luottamusta: rahasta.
Lopulta on kyse luottamuksesta.
Oma ja muiden ihmisten hyvinvointi on arvokasta. Kykenemmekö me näkemään, mikä on omaa ja muiden ihmisten hyvinvointia vahvistavaa toimintaa? Mikäli se ei vahvista omaa ja muiden ihmisten hyvinvointia, se kannattaa lopettaa.
Tilalle voi aloittaa jotakin, joka vahvistaa omaa ja muiden ihmisten hyvinvointia.
Maailmassa riittää ongelmia ratkaistavaksi, sillä yhden ongelman ratkaiseminen tietenkin tuottaa lisää myönteisiä ongelmia.
Posin kautta 