Monet tunteet ovat vain meidän keksiämme kokemuksia. Erinomainen esimerkki tästä on kiireen kokemus: todellisuudessa kiire on vain seurausta siitä, että jotain tärkeää jäi tekemättä aikaisemmin. Ymmärsimme siis liian myöhään, että jokin asia on tärkeä ja nyt meidän kapasiteettimme ei riitä tuottamaan tarvittavaa työtä riittävässä ajassa.
Meidän täytyy hyväksyä nykyhetki ja sitten pyytää anteeksiantoa ympäriltämme. Ihmisinä me kaikki olemme riittämättömiä tavalla tai toisella.
Yksi monimutkaisimmista tunteista joita kohtaamme on pelko. Välillä emme edes tiedosta, että pelkäämme. Esimerkiksi vaikkapa taloudellisia päätöksiä tehdessä saatamme kuunnella ennemmin tunteitamme kuin järkeä.
Taitava tunteiden käsittely suorastaan vaatiin tietoisuustaitoja: meidän täytyy ensin tunnistaa ja kyetä tarkkailemaan itseämme tilanteessa, ennen kuin voimme lähteä valitsemaan fiksumpia toimintatapoja. Mikäli emme edes huomaa ja hyväksy omaa käyttäytymistämme, on sitä todella vaikea lähteä tekemään mitään toisin.
Winston Churchill kutsuu rohkeutta ensisijaiseksi hyveeksi, koska ilman sitä ei mitään tapahdu. Hän on asian ytimessä: pelko on meihin syvimmälle viritettyjä tunnereaktioita. Puhutaan usein pakene tai kuole refleksistä. Biologisesti kaikkein syvin puolustusmekasti on kuitenkin jäätyminen. Jäätyminen pysäyttää nimensä mukaisesti kaiken toiminnan, niin ajattelun kuin liikkeenkin. Tällaisessa tunnereaktiossa on vaikea tehdä fiksumpaa toimintaa kun ei yksinkertaisesti mikään edes liiku.
Tietoisuus siitä miten kehomme reagoi, antaa meille tietoisina olentoina mahdollisuuden tehdä asialle jotakin. Tietoinen keino vaikuttaa alitajuiseen mieleen ja kehoon on hengitys. Hengitystä hidastamalla rahoitamme kehoamme ja vastavuoroisesti nopeuttamalla valmistamme kehoa toimintaan.
Taitava tunteiden käsittelijä tunnistaa, tutkii ja pohtii: miten minä voin toimia rakentavammin?
Posin kautta 