| Ajattelutapa A | Ajattelutapa B |
| Kehittyminen on mahdollista | Kehityttminen ei ole mahdollista |
| Virheet ovat oppimismahdollisuuksia | Virheet tarkoittavat, että minun tulisi antaa periksi |
| Epäonnistumiset ovat merkkejä, että tarvitset parempia toimintatapoja, lisää työtä tai molempia | Epäonnistumiset todistavat, että ei olisi kannatanut yrittää alun perinkään.
|
| Palaute auttaa minua eteenpäin | Palaute on hyökkäys minua kohtaan |
| Menestyvät ihmiset ovat roolimalleja, joilta oppia | Menestyvät ihmiset ovat uhka |
Tunnistatko omassa ajatteutavassasi kenties toisesta tai molemmista ajatteutavoista?
Nämä kaksi ajattelutapaa kuvaavat Carol Dweckin kirjassa Mindset (2014) kuvaamia ajattelutapoja. Ajattelutapa A = Kasvuajattelutapa ja ajattelutapa B muuttumattomaton ajattelutapa.
Muuttumattomalla ajattelutavalla ajattelevat ihmiset uskovat, että heidän perusominaisuutensa, kuten heidän älykkyytensä tai lahjakkuutensa on yksinkertaisesti muuttumattomia ominaisuuksia. He käyttävät aikansa dokumentoidakseen heidän älykkyyttään tai lahjakkuuteen sen sijaan, että he kehittäisivät niitä. He myös uskovat, että lahjakkuus itsessän luo onnistumisia ilman ponnisteluita.
Kasvuajattelutavassa ihmiset uskovat, että heidän perusominaisuuksiaan voidaan kehittää pitkäjänteisellä työskentelyllä – meidän ajattelumme ja lahjamme ovat vasta lähtökohta. Tämä näkökulma luo oppimisen iloa ja sinnikkyyttä, jota vaaditaan suurten saavutusten toteuttamiseksi.
Omasta elämässäni olen noudattanut molempia ajattelutapoja. Kokemukseni mukaan kasvuajattelutapa on huomattavan paljon täyttymyksellistä elämää. Kysymys joka johdatti minut yksi kerrallaan muuttamattomasta ajatteutavasta kohti kasvuajattelutapaa on seuraava:
Mihin minun uskomukseni perustuvat?
Kysymällä itseltäni mihin uskomukseni perustuvat olen alkanut testaamaan todellisuuden luonnetta. Olen alkanut tekemään tarkempia havaintoja todellisuudesta. Aloin dokumentoida omaa tutkimusprosessiani, jotta muistaisin tarkemmin ja kykeneisin oppimaan. Tämä työ alkoi 2009 huhtikuussa ja jatkuu edelleen.
Tutkimusmatkan aikana olen kokeillut monia asioita, jotka toimivat ja jotka eivät toimi. Minua on kiehtonut oikeastaan toistettavuus.
Omissa odotuksissa suhteessa todellisuuteen olen kulkenut kokonaisen skaalan läpi: epärealistisesta pessimismistä, realististiseen pessimismiin ja toisaalta epärealistiseen optimismiin. Silti tuntuu, että jotain jäi puuttumaan.
Lopulta olen löytänyt sen mitä positiivinen psykologian tieteenhaara kutsuu realistiseksi optimismiksi.
Realistinen optimismi perustuu tarkkaan todellisuuskäsitykseen ja sen pohjalta mudostettuihin kriittisen ajattelun läpäisseihin uskomuksiin. Ihmismieli tietenkään täydellisestä ei voi sitä hahmottaa, voimme kuitenkin pyrkiä maailman näkemiseen sellaisena kuin se on.
Maailman näkeminen sellaisena kuin se on vaatii läsnäolotaitoja ja kykyä käsitellä sitä mitä havaitsemme. Läsnäolotaitoja voi oppia monella tavalla, suosittelen kuitenkin tutustumaan mm. Vipassana meditaatioon, buddhalaiseen filosofiaan sekä stoalaisuuteen.
Mikä on totta, hyvää ja kaunista ympärillämme?
Jos vaikka tarkastelee sitä mitä meillä on ympärillämme, niin monen mittarin mukaan ihmiskunnalla ei ole koskaan aikaisemmin maailmanhistoriassa mennyt näin hyvin vaikkapa globaalia väkilukua tai tuottavuutta tarkastellessa.
Tuottavuus oikein suunnattuna on erittäin myönteistä: tuottavuudella saamme asioita aikaiseksi – saamme tehtyä sellaisia asioita joita meillä ei ole ikinä ennen ollut eli saamme tuloksia aikaiseksi. Saamme siis potentiaalisesta todellisia, hyviä ja kauniita asioita aikaiseksi jos me niin tahdomme. Tuloksia me emme kuitenkaan halua millä hinnalla hyvänsä: mitä hyötyä on saada jotain näennäisesti arvokasta aikaiseksi jos samalla tuhoamme jotain todella arvokasta?
Arvojen määrittely sekä niistä keskustelu on tämän vuoksi erittäin arvokasta. Mitä me emme ainakaan ole valmiita uhraamaan? Meidän ei tulisi tuhota sitä, mikä on totta, hyvää ja kaunista.
Tietoisina olentoina, meidän tulisi kasvaa tietoisuudessamme. Tänään meille ei riitä sama tietoisuuden taso, koska muuten piittamattomuus ja laiskuus saattaa meidät yllättää ja kohta entropia korjaa potin. Entropia meidät vie joka tapauksessa, voimme kuitenkin tietoisen luonteemme omaisesti ponnistella kaikkia todennäköisyyksiä vastaan vielä hetken.
Elämä on kaunis luonnonoikku tässä maailmankaikkeudessa. Elämä laajenee vaikka todennäköisyydet ovat elämää vastaan.
Tietoisille olennoille rakkaus on elämää vahvistava voima ja piittamattomuus sekä laiskuus ovat rakkauden vastavoimia. Tietoisena olentona meidän täytyy kehittää kykyämme rakastaa, jotta saamme jatkaa tätä elämän ihmeellistä tarinaa vielä hetken aikaa.
”Vieras on virta ja vieras on vene,
eivät ne unelmies uomia mene.
Ilta on ihmisessä, aamu on outo;
illasta aamuun on ihmisen souto.
Illasta aamuun on yöllistä matkaa;
jos jaksat uskoa, jaksat jatkaa.
Taapäin tuijotat, soudat eteen
outoa venettä outoon veteen.”
~Unto Kupiainen
Tarvitsemme parempia uskomuksia elämäämme. Parempien uskomusten pohja on kriittisen ajattelun läpäiseet uskomukset joita voi saavuttaa sekä kriittisellä ajattelulla, että läsnäolotaidoilla ja tehdä niistä totta jokaisessa olevassa hetkessä.
Hyviä asioita tapahtuu väistämättä niin kauan kuin opimme ja pohdimme onko oppimamme perusteella tarve tehdä jotain toisin.
Maapallo on hyvä paikka elää ainakin näin suhteellisesti, jos vertaa vaikkapa Marsiin. Pidetään siis hyvää huolta tästä. Päästään sitten sinne Marsiinkin joku päivä ja moniin muihin kauniisiin paikkoihin.
Posin kautta 