Ihmisen tarpeet ovat mielenkiintoinen ilmentymä. Tänään minulle heräsi ajatuksia, joista heräsi tietty uteliaisuus ja tarve ottaa selvää vielä syvemmin.
Tarve on tunne puutteesta ja uteliaisuus ottaa selvää on hyvä reaktio siihen.
Sosiaalisina olentoina meillä kaikilla on tarpeita. Sosiaalisina olentoina ei sen vuoksi ole yhden tekevää miten me reagoimme ja toimimme näiden tarpeiden eteen. Onko reaktiomme kypsä vai kypsymätön, näin karkeistettuna.
Kaikilla meillä on tarpeita ja tarvitsemme muita ihmisiä, jotta voimme elää täyttymyksellistä elämää.
Olemme yksin siis puutteellisia olentoja, jotka tarvitsevat muilta ihmisiltä jotakin. Joskus muut ihmiset saattavat jopa ärsyttää meitä.
Tuntemus, että jokin ärsyttää on mielenkiintoinen tunne. Omalla kasvun polulla se on ollut ehkä vahvimpia signaaleita reflektion tarpeelle: mikä tuossa toisessa ihmisessä ärsyttää ja miksi? Usein löysin jotain asioita joita en ole itsessäni sallinut ja jotka tuon toisen ihmisen käyttäytymisessä sitten defenssin omaisesti laukaisi tunteen ärtymyksestä.
Tarpeemme laukaisevat tunteita, joita tarkkailemalla opimme valtavasti itsestämme.
Marica Reynoldsin artikkeli antaa hyvät ohjeet siihen miten toimia tunteiden ja tarpeiden kanssa:
- Tunnista (ja nimeä) tunne (esimerkiksi viha, ärtymys, pelko, kateus, turhautuminen, kostontahto, surullisuus…)
- Tunnista lähde (tyydyttymätön tai toivottu tarve)
- Valitse
- Pyydä mitä tarvitset (esim. pyydä huomiota, tunnustusta tai, että pääset mukaan päätöksentekoon),
- Etsi vaihtoehtoine tapa täyttää tarve,
- Opi kokemuksesta, jotta voit kasvaa (mitä sinä tahdot kehittää tai hyväksyä? Mikä perustuu tarinaan, jota sinun ei tarvitse enää kertoa? Tietoisuus tunteesta tai tarpeesta voi jo yksissään auttaa hajottamaan reaktion).
Tunteiden nimeäminen tai kuvailmeninen on erittäin hyvä harjoitus. Useimmiten kun koemme tunteita, niin se on itseasiassa sekoitus useampia tunteita. Voi olla, että meillä ei ole edes kielellistä kykyä kuvata tunteitamme yhdellä sanalla. Vaihtoehtoisesti voi olla, että meillä ei ole vaikkapa äidinkielellämme edes sanaa sille. Tärkeintä olisi tunnistaa ja antaa jokin nimi tunteille. Seuraavassa vaiheessa tunnistaa mikä tarve siellä on taustalla, mikä tämän tunteen synnyttää.
On ok tuntea ja tarvita toisia ihmisiä. On eri asia kuitenkin miten tämä ilmenee.
Tarrautuminen on eri asia kuin tarpeet. Emme voi olettaa, että muut ihmiset elävät meidän ehdoillamme. Tarrautuminen on esimerkki kypsymättömästä käyttäytymismallista.
Tarvitseminen, on oman haavoittuvuutensa hyväksymistä, avun pyytämistä ja vastaanottamista silloin kun tarve on.
Tarrautuminen on odotuksia siitä, että muut ihmiset ottavat vastuuta sellaisista asioista, jotka kuuluvat sinun omalle vastuullesi.
Useimmiten kypsä ihminen kantaa täyden vastuun omasta itsestään ja muiden ihmisten hyvinvoinnista. Tarrautuva käyttäytymismalli kuitenkin alkaa hyväksikäyttää tätä taipumusta ja jättää oman vastuunsa minmiin sekä sen sijasta alkaa odottaa toiselta enemmän kuin on kohtuullista.
Olemme ihmisinä kaikki rajallisia ja haavoittuvia. Pyritään toimimaan niin, että kohotettaisiin toinen toistamme ylemmäksi. Toistemme kohottamisessa onnistumme paremmin ja todennäköisemmin, jos opimme omista tunteistamme ja tarpeistamme enemmän.
Hyvää illan jatkoa!
Janne
Posin kautta 