Oma käsitykseni oppimisesta voidaan kiteyttää kahteen lauseeseen: ”opettaja saapuu kun oppilas on valmis” ja ”oppiminen alkaa kun opettaja poistuu.” Bonuksena voidaan lisätä ”oppiminen on unohtamista.”
Opettaja saapu kun oppilas on valmis. Oikeastaan emme opi mitään mitä emme koe tarpeelliseksi, huomiomme on siellä mitä kuvittelemme tarvitsevamme (haluamme) ja mitä todella tarvitsemme (tarpeet). Kanavamme aukeaa ja oppiminen voi alkaa, silloin kun näemme hyödyn sillä mitä opimme.
Oppiminen alkaa kun opettaja poistuu. Oikea oppiminen on soveltamista käytäntöön. Käytäntö on eri mitä mikään teoria ja näin meidän tulee muodostaa oma suhde opittuun asiaan toiminnan kautta.
Kun muutamme oppimaamme teoiksi, se alkaa automatisoitua ja näin ollen varsinainen teoria ajan myötä unohtaa. Tilnne voi olla vuosien päästä sellainen, että teemme jotain, eikä kukaan muista miksi.
Tietoinen muistimme on rajallinen. Tämän vuoksi meidän tulisi vahvistaa muistiamme meille tärkeistä asioista tasaisin väliajoin. Muistitutkija Hermann Ebbinghaus kiteytti ajatuksen unohtamiskurviin.
Unohtamisen vuoksi tärkeisiin asioihin täytyy palata ja frekvenssi eli tiheys täytyy olla sopiva. Palaamisessakin on monia tasoja: on asioihin palaamista ja sitten on merkityksestä puhumista. Kuten yllä jo mainitsin, niin molempia täytyy palauttaa mieleen, täytyy muistaa miksi.
Posin kautta 