Viime yönä tuli kirjoitettua todella kirkasta tekstiä siitä, miksi ponnistella oman kasvun eteen. Kyky muuten tehdä jokin asia tietyllä tavalla myös velvoittaa siihen. Tämän vuoksi buddhalaiset pohtivat, että on aikamoinen etulyönti asema olla syntyneenä ihmiseksi kuin vaikkapa hyönteiseksi. Tietoinen olento näet voi tehdä valintoja ainakin ajoittain ylitse biologisen kovakoodauksen.
Vaikka monien nisäkkäiden kognitiiviset kyvyt ovat suuremmat kuin kykenemme käsittämään, meidän ei kannata siihen keskittyä. Sen sijaan se mihin meidän tulisi keskittyä on omiin mahdollisuuksiimme ja siihen mitä me voimme tehdä.
Meidän tulisi tehdä luontomme ja kykyjemme mukaisesti: sen hyvän minkä me voimme tehdä, meidän tulisi tehdä.
Kykyjen suuresta velvoitteesta huolimatta meidän ei tulisi vaipua epätoivoon ja menettää tekemisen iloa. Itse unohdan tämän opin aina välillä ja siksi siitä itseäni muistutan kirjoittamisen muodossa. Kutsun elämää nuoreksi kasvamiseksi, jolla viittaan sekä luovuuteen, että leikkiin ja hauskuuteen. Elämään tulisi saada enemmän kaikkea sitä hauskaa päivä päivältä pikemmin kuin toisin päin.
Vaikka kykymme tuntuu velvoittavan ja velvoite tuntuu joltain raskaalta taakalta, niin voimme silti ajatella sitä täyttymyksenä: kaikki tekeminen valmistaa meitä meidän hetkeämme varten.
Muista siis kitkan hetkinäkin etsiä jotain pientä lohtua ilosta ja hauskuudesta.
Tasaisin väliajoin muistutan itseäni Wang Deshunista (Youtube video), joka valmistautui 60 vuotta omaan hetkeensä – eikä edelleenkään koe olevansa valmis unelmiensa kanssa. Elämää tulisi elää hetki hetkeltä toisaalta ohjaten itseä kohti tekemistä ja toisaalta kohti iloista tekemistä. Silloin kun nautimme tekemisestä se on helppoa, silloin kun emme tee ja meidän pitäisi tehdä, niin voisi olla hyvä idea tehdä siitä hauskaa ja tehdä sitten.
Hyvällä asenteella parhaansa tekeminen voi johtaa monenlaisiin lopputulemiin. Voimme kokea olevamme tyytyävisiä, tai sitten voimme pettyä. Elämästä ei pidä tehdä liian vakavaa. Kannattaa kuitenkin tehdä todellisuustarkistuksia omaan kykyynsä tehdä parasta: olemme heikkoja tuomareita siinä. Tärkeimmissä asioissa meidän tulisi kyetä kasvattamaan kapasiteettiamme, jotta voimme palvella paremmin itseämme ja muita.
Kun oman tekemisen haastamiseen löytää sen myönteisen vireen, ilon ja oppimisen mielentilan, niin alkaa asioita tapahtua. Oppimisen pitäisi näkyä seuraamuksissa eli tuloksissa. Oppiminen mitä ei näy tuloksissa, ei ole vielä riittävän syvälle luuytimiin asti uponnutta oppia.
Tekeminen + hauskuus + oppiminen = tulokset
Yhtälöön voisi lisätä vielä luovuuden, joka liittyy vahvasti hauskuuden ja oppimisen soveltamiseen. Luovuudella voimme rikkoa niitä tylsiä rajoja, joihin taannumme aina silloin tällöin.
Luo jotain, siinä yhdistyy tekeminen, hauskuus, oppiminen ja tulos 😊
Posin kautta 