Arvo on tunnekokemus. Parhaassa tapauksessa me kykenemme keskustelemaan ympärillä olevien ihmisten kanssa siten, että tällainen tunnekokemus syntyy ja vahvistuu. Puhumme siis ihmisille tärkeistä ja merkityksellisistä asioista, jotka vievät eteenpäin elämässä ja kohottavat meitä yhteisönä johon me kaikki kuulumme lopulta.
Koska arvo itsessään on tunnekokemus, sen arvioiminen on subjektiiviista. Voimme tehdä arvon kokemuksesta mitattavaa helposti vaikkapa arvioimalla sitä 0 – 10 välisellä asteikolla, jossa 10 on voimakas arvon tunnekokemus ja 0 tarkoittaa lievää arvon tunnekokemusta. Koettu arvo vaihtelee suhteessa siihen kuinka merkityksellisten ja tärkeiden asioiden äärellä olemme ja mitä se maksaa meille. Jos arvokokemuksen vuoksi joudumme uhraamaan muita meille arvokkaita asioita, koettu arvo ymmärrettävästi laskee.
Kun alkaa pohtia elämässä mikä luo eniten hyvinvointia itselle ja ympärille, niin saattaa huomata ettei se tämän hetkinen arvon luonnin malli olekkaan se kaikkein paras. Jossain kohtaa muutos on tarpeen ja tämä tarkoittaa riskin tunnetta ja rohkeutta kohdata se. Olemassa olevia malleja täytyy olla valmis muuttamaan, tämä on kypsyyttä.
Miksi emme katso arvoa koko järjestelmän kannalta? Esimerkiksi kun mietimme yhteistä hyvää, miksi rajoittaa ajattelua vaikkapa yrityksen tai kansallisvaltion tasolle, miksi emme voi suoraan ajatella koko maapallon asukkaiden etua?
Kysymykseen vastaaminen vaatii vaivannäköä: täytyy nähdä vaivaa ja tehdä työtä. Täytyy ottaa selvää miten voi luoda arvoa kaikelle sille mikä on ympärillä. Mitä tulee arvon luontiin, niin siinä ei saa sokaistua pelkästään mittariin, vaan täytyy katsoa myös mistä luvut koostuu. Kvantitatiivisen takana täytyy ymmärtää syy-seuraussuhteita ja laadullista tietoa .
Luvut kommunikoivat nopeasti tiettyjä syy-seuraussuhteita ja sen jälkeen meillä täytyy vielä olla se mahdollisimman tarkka laadullinen tarina näiden lukujen takana. Tämän vuoksi pidän omasta elämästäni päiväkirjaa, jonka avulla pystyn todentamaan mitä olen oikeastaan saanut aikaiseksi. Tietenkin pystyn nämä päivät ja viikot myös muuttamaan kvantitatiivisiksi luvuiksi. Jotta voi oppia, täytyy opetella syy-seuraussuhteita.
Tärkeästä tekemisestä täytyy tehdä tarina ja tarinasta mitattavaa tekemistä, jotta voidaan tehdä siitä hallittavaa ja näemme etenemisen. Nimenomaan siksi kun jokin asia on tärkeä, on tärkeää ymmärtää lukuja ja syys-seuraussuhteita. Näin syntyy eniten arvoa koko yhteisölle.
Posin kautta 