Minulle heräsi tänään kysymys, ”miten arvioida karmaa?” Toisin sanoen, onko ajatusten, sanojen ja tekojen arvolla jotain painoarvoa. Toiseki myös, että mikä on oikeastaan ’hyvä’ ja mikä on ’paha’ mietitytti minua.
Olen opiskellut yhdeksän vuoden ajan buddhalaista filosofiaa. Aluksi elin väärinkäsityksessä, että halut ovat pahoja. Myöhemmin sain läpimurto oivalluksen, että myönteiset halut ovat itseasiassa ihan ok! Myönteisiä haluja ovat sellaisia jotka vahvistavat omaa ja muiden ihmisten hyvinvointia.
Löysin vastauksen kysymykseeni, miten karmaa arvioida yhteenvedosta – joka on peräisin kirjasta ’Exploring Karma & Rebirth.’
Tästä päästään myös oikeastaan karman viitekehykseen buddhlaisuudessa. Täytyy siis tiivisti vastata ensin kysymykseen mitä karma on? Karma on aie tai tahto joka motivoi tekoihini tai sanoihin.
Karman arvoa ei voida tietää ellei ymmärretä pintaa syvemmältä motivaatiota, joka johti siihen. Kaksi näennäisesti samankaltaista tekoa ovat pintaa syvemmältä karma arvoiltaan erilaisia. Yhteenvedossa käytettiin lahja esimerkkiä:
- Toinen antaa lahjan ja motiivina on taka-ajatuksella, että voi myöhemmin lainata tämän saajan autoa.
- Kun taas toinen huomaa, että ihminen on alakuloinen ja haluaa ilahduttaa tätä.
Erilaisten motiivien perusteella tehdyillä toimilla on erilaiset karmiset seuraamukset.
Tästä vielä mielenkiintoisena oppina hyveiden harjoittamiseen: ainoastaan teot eivät synnytä siis karmaa vaan myös puhe ja myös ajatukset. Karma lähtee ajatuksen ja aikeiden tasolta.
On olemassa taitamatonta ja taitavaa toimintaa. Taitava toiminta pysäyttää taitamattomat aikeet ja tahtotilat ajattelun tasolla. Taitava toiminta pistää taitavat ajatukset sanoiksi ja toiminnaksi.
Esimerkki: taitava aie ja taitamaton toiminta käytännössä
Luin artikkelin ennen kuin kävin kaupassa ja jäin pohtimaan sitä. Sitten eteeni tuli esimerkki: oivalsin, että Leppävaaran Sellon edustalla on kuja, jossa on todella selkeästi kielletty tupakointi. Sitten on kaksi miestä joista toinen vetää röökiä. Ajatuksen tasolla minulle tulee taitava ajatus mieleen, että varmaan kannattaisi sanoa jotain. Taitavat ajatukseni eivät kuitenkaan muuttuneet puheiksi ja teoiksi. Tämä on taitamatonta toimintaa.
Piittaamattomuus on helppoa. Piittaamattomuus on kaiken kärsimyksen lähde.
Tajusin, että suurin este varmasti toiminnalleni oli itseasiassa tutun ja varman toimintamallin puute. Sanavalinnat eivät tullee mieleen, riskin tunne kohosi ja muutenkin mietin, että miten sitä nyt sitten sanoisi ja näin oli siinä tilanteessa helpompi seilata ohi.
Tästä pääsemme toiseen lempi aiheistani eli identiteettiin. Identiteettimme eli se mistä käsin toimimme on yksi meidän vahvimpia vipujamme. Tuosta tilanteesta ainakin tunnistin, etten tahtonut identifioida ”nipottajaksi”, toisaalta mitään muutakaan esimerkillistä toimintamallia ei tuossa tilanteessa tullut mieleen, vaikka sellaisia varmasti on millä mitalla. Voisi olla cool, tai hauska tai vaan olettaa, että nämä ihmiset eivät huomanneet ilmiselviä opasteita. Kun toimii myönteisestä identiteetistä käsin kohti myönteisiä odotuksia kohti, niin ihmeitä alkaa tapahtua.
Maailma antaa meille jatkuvasti tilaisuuksia harjoittaa hyveitämme. Sen vuoksi läsnäolotaidot, rohkeus ja avoimuus ottaa uusia identiteettejä on aivan keskeistä sen kannalta, mitä hyvää me voimme saada aikaan elämämme aikana.
Me muutumme jatkuvasti ajatustemme, sanojemme ja tekojemme seurauksena. Me voimme valita omalta osaltamme minkälaiseksi me tulemme. Esimerkkimme kautta voimme valita minkälaiseksi maailma tulee.
Minä valitsen ottaa opiksi tämän päiväisestä taitamattomasta toiminnasta ja seuraavan kerran kokeilla taitavampaa toimintamallia.
Posin kautta 