Halusimme myöntää sen tai emme, olemme pääasiallisesti tapojemme lopputulosta. Tietoisesti pystymme muokkaamaan tapojamme, siihen meillä on kuitenkin rajallisesti energiaa per päivä. Sen sijaan tavat ohjaavat meitä jatkuvasti.
Pieni tietoinen päätös ja tapa kerrallaan me pystymme kuitenkin muokkaamaan tavat sellaiseksi, että ne alkavat tehdä töitä meidän tietoisten tarkoitusperien ja merkityksien täyttymisen eteen.
Ensimmäinen kasvamisemme este on meidän sisäinen maailmamme ja uskomukset, joista meidän tietoinen toimintammekin koostuu ja käyttää päätöksenteon pohjana.
Yhdeksän vuotta sitten totesin, että tulokset elämässäni eivät ole sitä mitä haluan. Kokemukseni elämästä ei ollut myönteinen. Minulle tuli oivallus: mitä jos minun uskomukseni eivät olekkaan oikeassa? Päätin alkaa kokeilemaan uskomuksiani, aloin kokeilla omaa käsitystäni todellisuudesta yksi uskomus kerrallaan.
Ensimmäiset uskomukset joita kohtasin liittyivät vahvasti pelkoihin ja pelkojen kohtaaminen vaatii taas rohkeutta. Huomasin nopeasti, että suuri osa uskomuksistani olivat jopa olettamuksia ja ne olivat aivan vääränlaisia: testissä todellisuuden kanssa niillä ei ollut paljoakaan yhteistä.
Jos lähtötaso ja kyky kohdata jännittäviä tilanteita oli alkuun todella mitättömällä tasolta, vähä vähältä tämä kyky on kasvanut ja vahvistunut. Ajoittain se on myös rapistunut, vaikka yhdeksän vuoden tutkimusajan jaksolla voin todeta suunnan olleen pääsääntöisen myönteinen.
Päiväkirja työskentelyllä kykyä tarkkailla todellisuutta sellaisena kuin se on
Keskeiseinä työkaluna yhdeksän vuoden aikana tapahtuneessa muutoksessa on ollut päiväkirja. Kun omat tekonsa kirjoittaa ylös, niin se myönteisellä tavalla motivoi tekemään asioita jotka vievät eteenpäin elämässä. Kirjoittaminen antaa myös perspektiivi: huonot ajat ovat kestäneet huomattavasti lyhyemmän ajan mitä hyvät ajat. On helppoa kuvitella ja olettaa, että asiat muuttuvat huonommiksi. Sitten on helppoa etsiä todisteita jollekkin uskomukselle, jotkavistavat sen (vahvistusharha). Uskonnot pyrkivät etsimään argumentteja, jotka tukevat niiden uskomuksia. Tieteellinen mentelmä sen sijaan pyrkii jatkuvasti todistamaan omat uskomuksensa vääräksi.
Nyt jos katson omaa tutkimusmatkaani yhdeksän vuoden ajalta ja tulkitsen aineistoa, niin pääsääntöisesti se on erittäin myönteistä. Vaikka ajoittaisia takapakkeja matkalle mahtuukin, niin nämä ovat merkityksettömiä mittaluokassaan.
Ennen tätä tutkimusmatkaa minua olisi voinut kuvailla jopa kyyniseksi ihmiseksi, joka ei usko muutoksen olevan mahdollista. Tästä minulla on esimerkiksi muistikuvakin, kun TV-sarjasta muistan tehneeni havainnon keskustelusta: ”minä olen muuttunut ihminen” – enkä kokenut uskovani tuota repliikkiä. En uskonut, että ihminen kykenee muuttumaan. Mihin tuokin uskomus on aikoinaan perustunut?
Pelottava piirre uskomuksissamme on, että niiden ei tarvitse perustua mihinkään. Tällä ominaisuudella voi olla sekä myönteisiä, että kielteisiä seurauksia. Uskomukset ovat äärettömän nopea käyttöliittymä elämään.
Tietoinen omien uskomusten tarkkailu ja pohdinta edes kerran päivässä on sellaista puuhaa, joka vie elämässä eteenpäin. Kirjoittaminen tekee ajatuksista helpommin käsiteltäviä ja antaa pistää ne oikeaan mittaluokkaan. Asioita kannattaa käsitellä, kannattaa miettiä mitä niille voi tehdä, muttei niihin kannata jäädä loputtomasti kiinni.
Päiväkirjaan oivalsin ottaa 2011 vuonna lisäyksen, jolla oli pyrkimyksenä kasvattaa kykyäni löytää asioiden möynteisiä puolia: eli ryhdyin joka päivän päätteeksi listamaan kolme myönteistä asiaa päivästä. Riskejä sietämättöminä ihmisinä, olemme kohtuullisen heikkoja löytämään myönteisiä asioita elämästämme. Alkuun tämä oli minulle vaikeaa. Kolme myönteistä asiaa ei kuitenkaan ole mahdotonta mistä tahansa päivästä. Vähitellen tässäkin harjoituksessa kehittyy ja pystyy listamaan vaikka kymmenen myönteistä asiaa päivästä vaivattomasti.
Läsnäolotaidoilla kykyä valmistautua tulevaan ja käsitellä päivän tapahtumat
Kirjoittaminen on hyvä tapa vaikka aloittaa ja lopettaa päivä. Päivän aikana tapahtuu myös paljon asioita, jotka vaikuttavat meihin ja päivä lopputulemiin.
Toinen tapa ja työkalu, jota päätin kokeilla yhdeksän vuotta sitten on meditaatio, sekä siitä seuraavat läsnäolotaidot. Meditaatioharjoituksista olenkin kirjoittanut johdannon ja viisi erilaista meditaatioharjoitusta, joita olen tässä vuosien varrella oppinut ja harjoittanut.
Meditaatioon liittyy vahvasti myös kyky olla läsnä, sekä tunnistaa esiin nousevat tunnetilat. Tätä kutsutaan mindfulnessiksi. Tietoinen kyky käsitellä omaa olotilaansa on mindfulnessin ytimessä. Meditaatioharjoituksien ei muuten tarvitse olla välttämättä jalat ristissä istumista, vaikka monesti sellainnekin tekee terää. Esimerkiksi Zen harjoitukset monesti ovat tietoista läsnäoloa ja tekemistä. Siivoustyötä tehdessäni minulla olin ikkunnan pesun Zen opissa ja pesin tuhansia ikkunoita vaivattomasti. Minkä tahansa muun työn voi ottaa henkisenä harjoituksena, tämä uskonnollis-filosofinen ajatus löytyy Zenin lisäksi tämän hetkisen ymmärrykseni mukaan ainakin Luterilaisuudesta ja Hindulaisuudesta.
Meditaation tuomat hyödyt heijastuvat erityisesti suhteessa muihin ihmisiin: kun kykenemme olemaan enemmän se kuka me voimme olla, niin kykenemme luonnollisesti olemaan hyödyllisempiä myös muille ihmisille.
Keskeisiä oppeja jonka meditaatiolla voi kuitenkin saavuttaa, ei ole puhtaat tulokset vaan myötätunto kaikkea elämää kohtaa. Tämä pitää sisällään myös itsensä. Täytyy oppia armollisuutta ja rakkauta itseään kohtaan, sitten läheisiä ihmisiä kohtaan, sitten lähellä olevia ihmisiä kohtaan, seuraavaksi kaikkia ihmisiä kohtaan ja lopulta kaikkea elämää kohtaan.
Sisäinen työ tekee meistä tekijöitä ja opettajia
Jotta voimme kasvaa henkisesti, meidän täytyy osata kysyä oikeita kysymyksiä. Päiväkirjatyöskentelyn ja läsnäolotaitojen avulla teemme sisäistä työtä, joka auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme ja tarpeitamme: kysymään siis oikeita kysymyksiä. Gnothi seauton – tunne itsesi, lukee Delfoin oraakkelin ulkopuolella. Viisaus lähtee itsensä ymmärtämisestä.
Kun meillä on oikeat kysymykset, niin Zen viisauden mukaan myös opettaja saapuu. Oppiminen kuitenkin alkaa vasta sitten kun opettaja poistuu paikalta.
Oppimisen merkki on se, että teemme oikeita asioita. Aristoteles sanoi, että ihmiset jotka tietävät myös tekevät ja ihmiset jotka ymmärtävät myös opettavat.
Mistä me tiedämme mitkä ovat oikeita asioita? Ne asiat jotka ovat totta, hyvää ja kaunista. Puhumme siis hyveellisistä asioista, jotka on testattuja ajatuksia – eivtä siis pelkkiä uskomuksia.
Me saamme sen hyvinvoinnin minkä kykenemme muille ihmisille luomaan.
Henkinen kasvu tarkoittaa arvojen, uskomusten ja toiminnan merkityksen pohtimista. Minkä painoarvon annamme omalle toiminnallemme: edistääkö se omaa ja muiden ihmisten hyvinvointia esimerkiksi?
Pienellä merkityksellisellä teolla jonka teemme joka päivä, saamme aikaa valtavia myönteisiä muutoksia, niin omassa kuin muiden ihmisten elämässämme. Sisäinen työ on niitä pieniä asioita, joita vain sinä voit tehdä. Sinä heijastut tunnelmana ympäristöösi ja sinä voit sisäisellä työllä ja kehittämällä niitä taitoja valita minkälainen se heijastus ympärillä oleviin ihmisiin on.
Tämä on sinun valintasi.
Minkälainen olisi maailma, jossa kykensimme auttamaan ihmisiä näkemään ja saamaan sen mitä he tarvitsevat? Se on henkisen kasvun tien päässä häämöttävä näky: myötätuntoisempi, mukaan ottavampi, iloisempi, anteeksiantavampi, rohkeampi ja innostuneempi maailma.
Iloista päivän jatkoa!
Janne
P.s. aihelueena tämä on sen verran mielenkiintoinen, että tulen kirjoittamaan myös toimintavoista: taloudelliseen, sosiaaliseen ja emotionaaliseen kasvuun.
P.p.s. henkisen kasvun työkaluina myös mantra, pysähtytmis- ja ajatteuharjotiukset sekä erilaiset ajatteumallit ovat erittäin hyödyllisiä. Mikäli tahdot kuulla enemmän, niin nykäise hihasta, laita viestiä tai soita niin keskustelen ja jaan ymmärrystäni mielellään.
Posin kautta 