Stoalaiset kehottavat opiskelemaan joka päivä: vaikka olisi lomaa töistä, niin filosofiasta ei kannata ottaa lomaa. Minulle kirjoittaminen on oppimisen ja filosofian harjoittamisen todentamisen muoto: on vaikea kirjoittaa ja jakaa ajatuksia, jos en ole itse oppinut sekä harjoittanut opittuja ajatuksia. Muille kirjoittaessa oikeastaan aina joutuu nöyrtymään sen edessä, että kuinka vähän sitä oikeastaan tietääkään.
Minulla lukee post-it:llä kirjoituspisteelläni ”you are not so smart and wise as you think you are” eli sinä et ole niin fiksu ja viisas kuin luulet olevasi – ihan varmuuden vuoksi.
Olen jossain kohtaa elämääni todennut, että olisi kiva kirjoittaa. Ikinä en ajatellut toimettomaksi jäädä, vaan tahtoisin päästä sellaiseen elämän tilanteeseen, jossa voin muun muassa kirjoittaa. Miksi en kuitenkaan eläisi unelmaani jo nyt? Seth Godinilta otin 2016 keväällä ajatuksen käyttöön, että mitä jos kirjoittaisin ja julkaisin joka päivä, tämä toteutuu 85 % ajasta tänä vuonna.
Viime syksyllä päätin lopettaa kirjoittamisen ja omaksuin enemmän luovan ihmisen identiteetin. Samana päivänä kun lopetin kirjoittamisen, mietin, että voisin vaikka kirjoittaa muutamia ajatuksia ja julkaista, koska olenhan minä ”luova persoona.” Identiteetti on valtavan vahva vipu ja omasta opitusta jakamisen tarve vielä suurempi.
Kirjoittaminen on yksi tapa elää unelmaani, ei kuitenkaan ainoa tapa. Se on yksi tärkeimmistä ja sen vipuvoima näkyy siinä mm., että välillä vaikka en jaksa niin jaksan silti. Välillä tulee nyhjäistyä sellaista sisältöä, johon minulla ei yksinkertaisesti ollut budjetoitua aikaa ja energiaa ja silti jotenkin siinä onnistuin. Ex nihilo -kamaa kuten kirjoitin Elämässä kyky luoda tyhjästä ratkaisee – blogissa.
Tänään kollegani Marko Heintie sanallisti sen mitä olen osittain tietoisesti, osittain intuitiivisesti tehnyt pari vuotta kohtuullisella intensiteetillä. Se on tietenkin työtä tulevaisuuden eteen ja erityisen hyvin unelmien eteen. Ne on niitä tekoja tänään, jotka todennäköisesti johtavat parempiin olosuhteisiin huomenna.
Kirjoittaminen minulle on yksi sellainen aktiviteetti, jonka teen päivän päätteeksi. Kun kaikki muu on loppu, minun kirjoitustyöni alkaa. Ensimmäisen vuoden se oli aikamoista taistelua. Toinen vuosi se alkoi jo vähän sujua, mitä nyt välillä nukahdin näppäimistön ääreen. Nyt kun kolmatta vuotta edetään, niin alan päästä hommasta jyvälle: olen välillä jopa innoissani päästessäni kirjoittamaan asioita. Silti useimmiten ajatusten rutistaminen lähtee tyhjältä paperilta ja mitään kiinnostavaa sanottavaa, jota en ole jo useaan otteeseen kirjoittanut, niin ei meinaa tulla ylös. Tällä kaikella tahdon korostaa oikeasti sinnikkyyden merkitystä omaksuessa tapoja, jotka kuljettavat kohti unelmaasi.
Elämän tarkoituksekseni määrittelin hyvän karman. Jos elämän tarkoituksen purkaa vielä pienempiin osa-tavoitteisiin niin siellä tulee sellaisia asioita, kuten laaja sosiaalinen piiri ja taloudellinen vapaus. Ne on aika kivoja asioita. Oppiminen, opettaminen ja filosofia ovat aivan keskeistä tuolloin päivien sisällössä, aivan kuten ne ovat nytkin. Elämän tarkoitus ei tule ikinä valmiiksi vaikka menetelmät saattavatkin kehittyä matkan varrella huomattavasti tuottavampaan suuntaa.
Oman elämäni esimerkin kautta: milloin olet itse ajatellut elää unelmaasi, milloin se on kalenterissa?
Oivalsin tässä tänään illalla täyden valmennus päivän jälkeen kuinka, siistiä hommaa on päästä kirjoittamaan! Joskus se inspiraatio oikeasti saapuu, toisinaan täytyy vaan tehdä töitä.
Posin kautta 