Mikä on ihmisen luonnon mukaista? Tätä Marcus Aurelius kysyi itseltään toistuvasti. Useasti hän tuli tulokseen, että yrittäminen ja tekeminen ovat ihmisluonnon mukaista. Me kykenemme luomaan jotain sellaista, jota ei ole ollut olemassa. Miksi ei siis tehdä tänään asioita, kun huomenna me voimme olla jo kuolleita?
Jo pelkästään se mahdollisuus meillä tehdä asioita, velvoittaa meitä tekemiseen Marcuksen ajattelussa. Mahdollisuus harjoittaa hyveitä, velvoittaa siihen.
Yksi keskeisimmistä tekemisistä mikä meillä voi olla, niin on elämäntehtävämme. Meillä on oikeastaan vapauttaa päättää sitä mikä on elämäntehtävämme ja mitä me sen eteen teemme tänään.
Useasti elämäntehtävän saavuttaminen ei onnistu yhdessä päivässä. Ja koska elämäntehtävän saavuttaminen ei onnistu yhdessä päivässä tämä tarkoittaa päivän sisällä olevien tehtävien tärkeysjärjestykseen asettamista. Asiat kannattaa asettaa tärkeysjärjestykseen siten, että sinä ensin varmistat päivittäisen ja tulevaisuuden toimeentulosi arkisten tarpeiden osalta. Sinulla todennäköisesti jää tämän jälkeen vielä jonkin verran aikaa ja energiaa yli, tästä ajasta kannattaa osa käyttää niiden taitojen ja tietojen kartuttamiseen, jotka johdattavat sinua kohti elämäntarkoitustasi.
Tärkein asia siis mitä voimme tehdä päivittäisen elantomme ansaittuamme, on käyttää aikaa oppimiseen. Aristoteleskin tuli lopputulemaan, että oppi on paras turva vanhaa ikää varten. Peruste oppimisen tärkeydelle on yksinkertainen: se on hallinnantunteemme sisäpuolella. Se minkä opimme, on vaikea ottaa meiltä pois.
Olemme myös valtavan rajallisia ja tietämättömiä olentoja. Voimme kuitenkin lääkitä tätä tilaamme oppimalla. Tämä oli Buddhan keskeinen oivallus kärsimyksen syystä ja Sokrates komppasi ajatusta: ”On vain yksi hyvä asia, tieto, ja yksi paha asia, tietämättömyys.”
Kun kykenemme siis kustantamaan oman arkemme ja vähän päälle, niin toiseksi tärkein tehtävämme on oppia ja sivistää itseämme. Miksi emme tekisi tätä joka päivä yhtä varmasti kuin teemme työtämme?
Keskeinen asia sivistyksessä on Sokrateen harjoitus: meidän tulisi hakeutua sellaisten ihmisten puheille, jotka ovat meidän kanssamme mahdollisimman paljon eri mieltä. Heiltä me kykenemme oppimaan eniten.
Erilaisuutta kohdatessa me joudumme oikeasti pohtimaan sekä perustelemaan omia arvovalintojamme ja maailmankuvaamme. Meidän piittaamattomuutemme ei ole välttämättä niin vahva kuin kuvittelimme: voimme oppia vallan hienoja asioita, tai sitten joutua vallan epämukavien asioiden keskelle.
Erilaisten ihmisten kohtaaminen on mahtava tilaisuus harjoittaa hyveitä. Totesin muuten tänään, ettei muuten kannata välttää tilanteita, jotka saattavat tuntua epämukavilta. Epämukavuushan on vain kokemus, koska se asia on jotain uutta. Oikeastaanhan meidän tulisi olla uteliaita epämukavuuden lähteestä. Kyseessähän on oikeastaan oppimista, erityisesti meistä itsestämme. Niin kauan kuin kokemuksen laatu on käsiteltävissä rajoissa, niin oppimista kannattaa jatkaa. Mikäli kokemus muuttuu liian intensiiviseksi, niin kannattaa ottaa tauko ja palata vahvempana takaisin.
Kohdatessa erilaisia ihmisiä kohtaa monesti tuomitsemista suuntaan, jos toiseen. Olen oppinut, ettei ikinä kannata tuomita ennen kuin itse on nähnyt ja yrittänyt ymmärtää. Sitä suurempi kykenevyytemme ymmärtämiseen on, sitä useampien ihmisten kanssa me kykenemme tulemaan toimeen. Oikeastaan ihmiskunnan kukoistus on ollut nimenomaan tällaisen suvaitsevaisuuden ja hyväksymisen kyvyn armoilla.
Hyveet ovat tekoja ja parempi elämä on oikeita tekoja. Tässä Sylvia Duckworthilta erinomainen listaus siihen miten elää onnellisempaa elämää:
- Vihaa vähemmän, rakasta enemmän
- Huolehdi vähemmän, tanssi enemmän
- Ota vähemmän, anna enemmän
- Kuluta vähemmän, luo enemmän
- Rypistä otsaasi vähemmän, hymyile enemmän
- Puhu vähemmän, kuuntele enemmän
- Pelkää vähemmän, yritä enemmän
- Tuomitse vähemmän, hyväksy enemmän
- Katso vähemmän, tee enemmän
- Valita vähemmän, kiitä enemmän
Ota listasta vaikka yksi kohta, jota teet päivässä enemmän ja vähemmän. Tykkään listasta, koska se ei ainoastaan anna ajatusta siihen mitä tehdä enemmän vaan se myös vapauttaa sen ajan siihen toisin tekemiseen. Tämä on muuten yksi paras aikaansaamisen neuvo mihin olen törmännyt: aina kun päätät tehdä jotain, mieti mitä jätät tekemättä.
Iloa ja energiaa!
Janne
P.s. Yksi asia täytyy vielä sanoa: rohkeus eliminoi hukkaa hurjasti. Se, että tartut toimeen ja alat tekemään asioita niiden pohtimisen sijaan tekee sinusta hurjan paljon onnellisemman kuin se, että vatvot ajatustesi kanssa.
Posin kautta 