Ajallinen kokemus on kovin heiveröinen käsite, kun puhutaan oikeasta osaamisesta ja ymmärryksestä.
Sam Ewing sanoi, että ”ei sillä ole väliä monta tuntia teet töitä, sillä on väliä mitä teet niinä tunteita. ”
Tänään kollegani Pekka Lamminsalo kiteytti hienosti, että ”kun treenaat hyvin, pelaat hyvin.” Perustaitojen merkitys melkeinpä missä tahansa mitä haluaa saada aikaan elämässä on kiistaton.
Taidot taas eivät yksin ajan funktiossa synny, vaan täytyy olla fiksua, tarkoituksenmukaista treeniä. Aika on toki edelleen funktiossa mukana, paljon tärkeämpää on kuitenkin, että mitä treenataan ja myös mistä lähtökohdista treenataan.
Vaikka harjoittelisit täysin oikeita asioita, jos olet valinnut väärän lajin tai ammatin, niin se ei tule sinua viemään kovin pitkälle.
Kuka sitten on tuomitsemaan laji tai ammatinvalintaa? Toisinaan viisaimmatkin valmentajat ja tuomarit sekä kokeneimmatkin ammattilaiset ovat väärässä. Ihmismielen luovuus keksiä uudelleen kokonaisia urheilulajeja tai miten töitä tehdään, ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä minua.
John Larkin olisi kuunnellut kriitikoita, niin meillä ei olisi Scatman Johnia. Hän käänsi katsotun heikkoutensa eli änkytyksensä vahvuudekseen.
Samaa voi Tyrone ”Muggsy” Boguesista, joka on lyhin NBA:n historiassa pelannut pelaaja. Tyronekin vivutti pituuttaan pikemminkin vahvuutena, erityisesti henkisellä puolella.
Esimerkkejä kaikenlaisista poikkeuksista ja anomalioista on paljon. Poikkeukset kuitenkin vahvistavat mielestäni säännön, enkä voi sitä suositella. Mikäli sinulla on luovaa neroutta ja hulluutta lähteä haastamaan sekä transformoimaan jotain lajia tai alaa, niin ole hyvä ja tsemppiä! Muussa tapauksessa mieti omat vahvuutesi. Valitse sellainen laji tai ammatti, jossa et voi hävitä ja silti nautit siitä.
On muuten aika paljon hauskempaa voittaa kuin hävitä. Toki kaikenlaisia marttyyrikomplekseja meillä on, että saatamme perverssillä tavalla oppia nauttimaan kärsimyksestä, jota kannamme. Elämän ei kuitenkaan tarvitse olla tuskaa, vaan voimme helposti valita toisin ja valita fiksummin.
Tärkeintä on käyttää rajallinen aikamme fiksusti. Älä anna ajalle armoa, ei se anna sinullekaan armoa.
Muista, että olet kuolevainen. Kuolema voi tulla minä hetkenä hyvänsä. Tykkään ajatella, että kuolema voi tulla minä päivänä hyvänsä. Tämän vuoksi yritän elää jokaisen päivän, kuin se olisi viimeiseni.
Näin ollen, jokaiselle päivälle pitäisi olla jotain tarkoituksenmukaista tekemistä, jotta muistan ja tiedän eläneeni. Mitkä ovat sinun päivittäisiä tekemisiäsi, mistä sinut muistetaan?
Minulle tärkeintä tekemistä on oppiminen ja oppimisen jakaminen eli kirjoittaminen. Oppimisen muuten voi todentaa seuraavan tai tulevien päivien tuloksista. Jos ne eivät kehittyneet, niin ei kyllä hirveästi tullut opittuakaan.
Näen oppimisen fiksuna sijoituksen ajalle, koska se on jotain, jota ei voi minulta ottaa pois. Muuta kuin kuolema ja kaikenlaiset ikävät muistisairaudet. Toisaalta sen vuoksi juuri jaan oppejani, ettei niitä unohdettaisiin kollektiivisesti ainakaan niin nopeasti.
Memento mori.
Mieti mitä haluat saada aikaan?
Vahvistaako tekemisesi omaa ja muiden ihmisten hyvinvointiasi?
Aloita ja tee mitä voit ja olet tyytyväinen. Älä kiinnitä huomiotasi ulkokehän asioihin.
”Menestys on mielenrauha, joka saavutetaan tietämällä ja tuntemalla, että olet tehnyt parhaasi verrattuna siihen mihin pystyt.” – John Wooden
Posin kautta 