Oppiminen on sellainen otsikko, jonka parissa vietän valtavasti aikaa. Haluan oppia oppimaan, haluan oppia opettamaan ja opettamaan opettamista, onpahan ainakin jotain tekemistä joka päivälle.
Otto von Bismarck summasi hienosti: ”Kuka tahansa hölmö voi oppia kokemuksesta. Minä suosin muiden ihmisten kokemuksesta oppimista.”
Yksi havaintojeni mukaan ylenkatsotuimmista esteistä muilta ihmisiltä oppimiseen on se, ettei ensinnäkään tiedetä mitä toinen ihminen tietää. Edellytyksiä tälle tiedolle ja ymmärrykselle olisi tietenkin olla oikeasti kiinnostunut muista ihmisistä, ja ottaa selvää! Tämä taas vaatii mm. kykyä kysyä hyviä kysymyksiä, kykyä kuunnella ja ymmärtää. Kysymysten kysyminen ei myöskään rajoitu toisen ihmiseen tai hänen verkostoonsa vaan myös esimerkiksi internetin hakukoneisiin.
Ihminen, jolla on syvää osaamista ja ymmärrystä, hänellä on myös tuloksia halutusta aihepiiristä. Kannattaa tarkastella näitä tuloksia. Tämä on erinomainen neuvo, jossa on kuitenkin myös yksi mutta: parhaatkin tekijät eivät välttämättä pysty kommunikoimaan tietoisesti heidän ymmärrystään muille, siten, että muut saisivat tuon ymmärryksen käyttöönsä.
Kommunikaatio on suurin pullonkaula tiedon ja osaamisen jakamisessa. Mikäli osaisimme paremmin siirtää ymmärrystämme toisillemme, meillä olisi ennennäkemätöntä kukoistusta.
Kyky kommunikoida kirkkaasti on se syy, minkä vuoksi esimerkiksi journalisteilla, kirjailijoilla ja näyttelijöillä on ammattinsa. He ovat ammattilaisia siinä, miten tuoda ja luoda haluttu viesti siten, että mahdollisimman moni sen ymmärtäisi.
Kommunikaatiotaitojen kerrannaisvaikutukset ovat tähtitieteelliset hypersosiaalisen luonteemme vuoksi. Oikeastaan mitään tärkeää ei pitäisi tehdä yksin, sen vuoksi juuri kommunikaatio on meidän elinehtomme.
Oppimisen osalta kuitenkin ensisijaisen tärkeää on ymmärrys. Kuuntele ja ymmärrä ensin, kommunikoi sitten.
Sovellusidea: ota selvää viidestä mielenkiintoisesta kirjasta ja heidän kirjoittajistaan. Lue arvosteluita, Googlaa kirjoja. Katso mitä muut lukijat ovat kertoneet. Kehität ymmärrystäsi siitä mitä jo tiedetään. Kun tiedät mitä me tiedämme, niin voit oikean hetken tullen palata aiheeseen kun se on oikeasti ajankohtainen. Sinun tehtäväsi on tietää, mitä me tiedämme.
Piittamattomuus on kärsimyksen juurisyy esimerkiksi buddhalaisen filosofian mukaan. Sen vuoksi, sinun tulee tietää mitä me tiedämme. On paljon vaikuttavampaa olla laaja ymmärrys siitä mitä me tiedämme, kuin vaikkapa lukea pää jäässä suuri määrä kirjoja.
Kun sinulla on selkeä ymmärrys siitä mitä tiedetään, ja tiedät tasan tarkkaan mitä tässä kohtaa tarvitaan, niin luet automaattisesti suuren määrän kirjoja, koska se on vain niin mielenkiintoista.
Kirjoihin sattumalta näet tiivistyy ihmiskunnan historian ymmärrys, jota meillä on jäljellä. Kirjat ovat myös kommunikaation muoto parhaimmillaan, vaikka se kommunikaation tiheys onkin verkkaisempi mitä vaikkapa pikaviesti sovelluksissa. Kirjat tekevät siis näkyväksi ne yritykset oppia ja opettaa. Se mikä on näkyvää, sitä voidaan vapaasti kokeilla ja kehittää. Kirjat paranevat lukemalla, niihin kommentoimalla ja niistä keskustelemalla.
Älä ole piittaamaton, ota selvää mitä ihmiset ympärilläsi tietävät ja ymmärtävät. Tätä kutsutaan välittämiseksi. Theodore ”Teddy” Rosevelt sanoi, että ihminen ei välitä kuinka paljon tiedät, ennen kuin tietää kuinka paljon välität.
Myötätunnon harjoittaminen on tämän vuoksi yksi oppimisen ja opettamisen ydintaitoja.
Kirjoitin ja lausuin muuten aiheesta myös runon viime syksynä (englanniksi).
Posin kautta 