Olemme osittain oman toimintamme seurausta. Oma toimintamme on meidän itsemme päätettävissä, joten voimme osittain päättää miksi me tulemme. Jäljelle jäävä osuus tulee tekijöistä, jotka ovat meidän päätöksentekomme ulkopuolella. Se mitä jää jäljelle on hyväksyä ja rakastaa nykyistä tilannettamme – mikä ikinä se onkaan ja toimia nyt toisin, koska se johtaa toisenlaiseen tilanteeseen tuleviin nykyhetkiin.
Erinomaisuus olisi onnistumista tehdä tärkeintä tekemistä ja kehittyä siinä jatkuvasti. Esteenä erinomaisuudelle voi olla vaikkapa vaivannäön tunnehinta: laiskuus on helpompi valinta kuin ponnistelu. Helpot valinnat toistuvasti tekee meistä heikkoja. Heikkoudesta tulee tapa ja näin heikennämme itseämme jatkuvasti vain koska emme viitsi. Koska emme viitsi, kohta alamme uskoa myös, että emme pysty.
Elämässä se mitä me teemme on meidän. Siitä mitä teemme, siitä me olemme osittain seurausta. Sen vuoksi tekeminen ratkaisee elämässä. Meidän tulisi jatkuvasti harjoittaa itseämme tekijöinä. Meidän tulisi ensin tehdä ja sitten nauttia mukavista asioista: hyvällä mielellä ja tietäen, että tänään minä olen tehnyt parhaani oman ja muiden ihmisten hyvinvoinnin eteen.
Mukavia asioita ei siis tule kieltää, vaan puhun itsemme opettamisesta sellaiseen toimintaan joka vahvistaa kaikkien hyvinvointia. Keskittymällä asioihin, jotka ovat päätettävissä, tämä on erittäin mahdollista.
Esimerkki: sain nojatuolin isältäni, istun kuitenkin monesti mieluummin matolla. Kyse ei ole siitä, ettenkö välillä nauttisi nojatuolista, käytän sitä useastikin. Palautan itseni kuitenkin suhteessa moniin asioihin sellaiseen tilaan, jossa ikään kuin minulla ei olisi sitä asiaa. Tämä harjoitus auttaa arvostamaan ja olemaan kiitollinen elämässä sille mitä on nyt.
Elämä on kärsimystä. Kärsimys lähtee tarrautumisesta. Kärsimyksestä voi päästää irti. Yksi toimiva menetelmä kärsimyksestä irti päästämiseen on jalo kahdeksanosainen polku. Jalo kahdeksanosainen polku on esimerkki arvoista ja kun nämä arvot laittaa toimintaan niin puhutaan hyveistä.
Elämä on toimintaa ja taitava toiminta ei luo uutta karmaa, josta on tarve päästää irti. Tämä pohjautuisi kuitenkin oletukseen, että emme ikinä tekisi virheitä. Sen vuoksi täydellisyys on kaukana, voimme kuitenkin pyrkiä tekemään parhaamme. Tätä pyrkimystä tehdä parhaansa kutsun erinomaisuudeksi.
Olen dokumentoinut omaa elämääni reilu yhdeksän vuotta päiväkirjan muodossa ja joka päivä olen tilanteissa, joista voin ottaa opiksi ja toimia toisin vastaisuudessa. Tärkeää on ponnistelu ja pyrkimys hyveisiin eli se mitä saat tehtyä päivän aikana. Nykyhetken tulokset ja luvut kertovat sen missä ollaan nyt ja kuinka ollaan onnistuttu tämän hetken elämässä. Päiväkirja on hieno työkalu oman toiminnan tarkkailuun.
Tarkkaile mielestäsi vanhaa ihmistä ja hänen toimintaansa. Toimiiko hän kuin hän toimii, koska on vanha, vai koska on oppinut toimimaan niin kuin toimii? Jos hän on vanha, niin onko ikä peruste tälle toiminnalle? Jos hän on oppinut toimimaan niin kuin hän toimii, niin miksi? Toimiiko hän oman ja muiden hyvinvoinnin puolesta, vai kenties näitä vastaan?
Mitä jos sinä voisit edistää omaa ja muiden ihmisten hyvinvointia toimimalla fiksummin nyt niin tekisitkö niin?
Mieti, että mihin sinä oikeasti opetat itseäsi. Minkälainen ihminen sinä olet 10, 20 tai 30 vuoden kuluttua, jos jatkat itsesi opettamista tällä tavoin?
Itsensä opettamiseen kannattaa laittaa sekä aikaa, rahaa, että energiaa. Sinusta pitäisi tulla sellainen filosofi, eli ihminen, joka kykenee tunnistamaan totuuden harhoista ja havaitsemaan syy-seuraussuhteita, sekä tietenkin laittamaan tämän kaiken toimintaan.
Omien ajatusten tarkkailemisesta ja esimerkiksi kirjoittamisesta kannattaa aloittaa. Tämä ei maksa mitään ja on vaikuttavin menetelmä mitä tiedän. Mielemme kykenee tuottamaan litanian uskottavia tarinoita ja selityksiä itsellemme, harva näistä tarinoista kuitenkaan kestää lähempää tarkastelua. Kirjoittaminen on oivallinen tapa tarkkailla neutraalisti ajatuksia, uskomuksia ja toimintaa. Lisäksi kirjoittamisen hienous on se, että tämä lieventää valemuistojen määrää. Myönteistä kirjoittamisessa on lisäksi, että myös myönteisiin kokemuksiin voi palata ja näin se vahvistaa myönteisiä tapoja ja asioita elämässä.
Mieti niitä lopputulemia elämässäsi joita haluat ja mieti, tuetko itseäsi riittävästi tällä matkalla.
Posin kautta 