Sitä enemmän tietää ja ymmärtää, sitä riittämättömämmäksi oman ymmärryksensä, tietonsa ja itsensä saattaa kokea. Näin kunnes taas muistaa palauttaa armollisempia ajatuksia mieleen. Yhden ihmisen elämä on samaan aikaa sekä merkityksellinen, että mitättömän pieni osuus maailmankaikkeudesta. Todellisuudessa kuitenkin elämällämme on se merkityksen, jonka valitsemme sille antaa ja jos päätän, että elämäni on merkityksellinen ja toimin sen perusteella niin myös on.
Voimme luoda ja päättää elämämme merkityksen eli sen tarkoituksen, jota varten elämme.
Tarkoituksen ja merkityksellisen elämän toteutumiseksi tarvitsemme päätöksen lisäksi toimintaa. Toiminnan tueksi tarvitsemme tapoja, koska ilman tapoja me emme yksinkertaisesti jaksa.
Sain huomata henkilökohtaisesti tapojen merkityksen elämässä nyt kun olen viime viikolla muuttanut. Muutto on elämän yksi stressaavimpia asioita monesta syystä, erityisen tärkeäksi huomasin nyt kuitenkin fyysisen ympäristön tuomien tapojen merkityksen. Kun fyysinen ympäristö muuttuu, niin tämä vaikuttaa merkittävästi tapoihin: fyysinen ympäristö ei enää laukaise tapoja välttämättä samalla tavalla kuin edellisessä ympäristössä ja koska näin ei käy niin asioita saattaa jäädä tekemättä, niiden tekeminen on työläämpää ja kuormittavampaa. Kielteinen kierre on valmis sitten jos merkitykselliseksi koetut asiat eivät sujukaan enää yhtä hyvin.
Mitä tulee tehdä, jos huomaa itsensä olevan kielteisessä kierteessä? Oikea toiminta on pysähtyminen. Kannattaa palauttaa tärkeimmät asiat mieleen.
Vuonna 2009 kohtasin jalon kahdeksanosaisen polun, joka tiivistettynä kuvaa kahdeksaa toimintatapaa, joka johtaa kärsimyksen loppumiseen:
- Oikea ymmärrys
- Oikea aie
- Oikea puhe
- Oikea toiminta
- Oikea elinkeino
- Oikea ponnistus
- Oikea valppaus
- Oikea meditaatio
Nämä otsikot ja niiden sisällön palautan mieleeni meditoidessa.
Tänään ensimmäistä kertaa kuitenkin mielessäni oikea toiminta yhdistyi elämäntarkoitukseni kanssa. Oivalsin vihdoin jälkikäteen itsestään selvältä tuntuvan ajatuksen, että elämäntarkoitukseni hyvä karma toteutuu, jos vaan seuraa tätä jaloa kahdeksanosaista polkua.
Oikeiden asioiden tekeminen edellyttää ymmärrystä oikeista asioista, ymmärrystä siitä mitä ne oikeastaan ovat. Oikea ymmärrys oikeista asioista vaatii taas tietoista työtä, joka on mielelle aluksi raskasta, eikä meidän oikeastaan kiinnostaisi edes katsoa niitä meidän sisäisiä mörköjämme. Todennäköisesti tarvitsemme tässä työssä apua matkan varrella vaikka jatkuvan työn teemmekin itse.
Biologisesti meidän kehomme pitää energian säästämisestä pahan päivän varalle. Tämä aiheuttaa tietynlaista tekemisen välttämistä, jos mahdollista. Taipumus välttää tekemistä näkyy esimerkiksi siinä, että alamme perustella mielessämme miksi emme voi jotain tehdä tai saavuttaa. Ajatukset lähtee jonkin asian rationalisoinnilla, etsimme järkiperäisiä syitä tukemaan fiilistämme.
Tietoisella läsnäololla ja ajatustyöllä voimme osittain korjata näitä ajatteluharhoja. Tietoinen läsnäolo vaatii energiaa, aikaa ja kärsivällisyyttä, siksi sitä kannattaa tehdä pieniä hetkiä päivän aikana. Näistä pienistä hetkistä onnistuu sitten ohjata elämää kohti tärkeimpiä asioita. Täydellisyyttä emme missään tapauksessa voi edes saavuttaa, joten elämän epätäydellisyyden voi myös opetella hyväksymään jo heti kättelyssä. Voimme kuitenkin pyrkiä erinomaisuuteen, siihen, että teemme parhaamme.
Kuormittavuutensa vuoksi kannattaa ottaa tavaksi ottaa pieniä tietoisuushetkiä useammin päivän aikana. Taitava ihminen aloittaisi aamun ja lopettaisi päivän tällaiseen hetkeen. Muita hyviä tapoja tietoisen läsnäolon kehittämiseksi ovat esimerkiksi. päiväkirjatyöskentely ja meditaatio.
Voimme päättää onko tiedostamaton mielemme ystävämme vai hidasteemme. Tässä kohtaa pitkäjänteisyys muiden oikeiden ajattelu- ja toimintatapojen kanssa tulee tärkeäksi.
Elämässä jokainen hetki on mahdollisuus harjoittaa hyveitä eli arvojen mukaista, oikeaa toimintaa. Hyveellinen ihminen pohtii jatkuvasti myös sitä mikä on oikein ja miksi, tämän vuoksi elämä on tilaisuus toimia oikein. Jos omat ajatuksen hyveelliseen toimintaan loppuu kesken niin kannattaa hyödyntää esikuvia. Esimerkiksi minä kysyn itseltäni, miten Gandhi toimisi? Miten Marcus Aurelius toimisi?
Keskittyminen kannattaa pitää oikeissa asioissa, siitähän tässä lyhyessä elämässä on kyse mitä saamme antaa.
Tänä aamuna pohdin oikeiden asioiden tekemistä ja sitä, että elämä tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia toimia hyveellisesti eli kasvaa ja kehittyä. Jokainen vastoinkäyminen on tilaisuus toimia hyveellisesti. Tällä ajatuksella ryhdyin jopa rationalisoimaan sitä, että koska näin on niin eihän minun tarvitse mitään ekstraa tehdä (kirjoittaa).
Eksistentiaalisia, eli elämäntarkoituksen ja olemassaolon ajatuksia pohtiessa aamulla kuitenkin mietin, että jos minulla nyt kuitenkin on tämä elämä, niin mitä minä pystyn tekemään. Totesin, että minussa on vielä todella paljon sellaista tekstiä, jota tahdon kirjoittaa. Oikea toiminta ja päätös siis oli tarttua tähän toimintaan, tämän tekstin kirjoittaminen on minulle oikeaa toimintaa, josta muuten nautin myös suunnattomasti.
Kun keskittyminen on oikeissa asioissa, niin elämä on mahtava seikkailu. Ei pitäisi keskittyä siihen mitä ei ole saanut, mitä on menettänyt tai mitä on tapahtunut. Elämässä on kyse vain siitä, että miten me reagoimme asioihin ja mitä me teemme. Päätösvallassamme on vain tietty pieni tietoinen nurkkaus mielessämme, se on meidän sisäinen valtakuntamme ja linnakkeemme.
Tietenkin on mukavaa, mikäli ulkoinen maailmamme tukee sisäistä maailmaamme onnistumaan. Me emme kuitenkaan lopulta voi päättää ulkoisesta maailmastamme. Me voimme päättää vain tuosta pienestä tietoisesta kulmasta mielessämme ja mitä me sillä teemme juuri nyt. Asenne ratkaisee.
Posin kautta blogin ajatus muuten tiivistyy näkökulmien voimaan. Mitä ikinä tapahtuukin, niin sinulla on mahdollisuus löytää siitä hetkestä se myönteinen ajatus: vähintäänkin sinulla on mahdollisuus harjoittaa hyveitä, kasvaa ihmisenä ja näin antaa maailmalle enemmän pitkässä juoksussa.
Myötätuntoinen, anteeksiantava ja antava suhtautuminen elämään luo puitteet pysyvimmälle onnen kokemukselle mitä tiedän. Siis harjoittakaa hyveitä rohkeasti, oppikaa ja antakaa!
Janne
Posin kautta 