Mitä ikinä tahdot ollakaan, niin oikea aika valmistautua siihen on nyt ja tässä. Tähän liittyy ajatus kohtalon rakastamisesta nyt ja sen kääntämiseksi kohti sitä, mitä me voisimme olla.
Parhaimmillaan innostava päämäärä antaa energiaa, pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä. Sisua suorastaan.
Tämä fyysinen ja henkinen lujuus näkyy monissa esikuvissa. Thomas Jefferson tulee mieleen, kun hänen elämänkertaansa luin. Hän oli nuorena heiveröinen ja sairas, hän kuitenkin treenasi metsässä kovaa, joka lujitti hänestä vahvan miehen.
Erityisesti henkisen lujuuden pilari on mielestäni Mahatma Gandhi, joka käytti paastoa paitsi harjoitteena, myös vaikuttamisen välineenä.
Nelson Mandelassa puolestaan näkyy pitkäjänteisyys, kärsivällisyys ja anteeksianto hyveenä. Hän käytti hetkensä valmistautuakseen siihen oikeaan hetkeen. Niin muuten teki myös Abraham Lincoln.
Nykyhetki on erityisen arvokas. Pohdin maanantaina ensimmäisenä varsinaisena kesäloma päivänäni tätä siltä kantilta, että mitä Marcus Aurelius tekisi? Ajattelin, että hän todennäköisesti ei piittaisi juuri lainkaan vaan keskittyisi siihen mitä hän voi tehdä. Perehdyin hiukan asiaan:
Googlesta löytyi muutamia osumia mm. Quorasta [1], jossa Marcus kommentoinut, että on parempi vetäytyä omaan sieluunsa kuin lähteä lomille. Mielenkiintoista myös, että samasta lähteestä löytyi myös Bhagavad Gitan ajatuksia, jotka olivat samansuuntaisia.
Mahatma Gandhi ja Marcus Aurelius ovat tällä hetkellä minun ehkä suurimpia esikuvia tässä elämäni pyrkimyksessä. Kummankaan kuorma ei ole ollut mitenkään kevyt ja varmasti useiden paheiden ja houkutusten keskellä he ovat kyenneet tekemään hyveellisiä valintoja kerta toisensa jälkeen.
Tämän päivän stoalaisuus opinnoissani tuli vastaan Cato vanhemman esimerkki siitä, että hän opetteli olemaan piittaamaton asioista, joilla ei ole merkitystä. Tällaisia voisi olla esimerkiksi vaatetus tietyissä asioissa, tai ruoka. Tämä oli hänelle niin sanottua valmistautumista tuleviin koitoksiin, joita hän myöhemmin elämässä kohtasi niin armeijassa kuin senaatissakin.
Yksinkertaistettuna sillä ei ole mitään merkitystä missä olet nyt, vaan sillä miten toimit nyt. Toimintasi ratkaisee sen paljonko ja minkälaisia mahdollisuuksia sinun suuntaasi tulevina hetkinä tulee.
Luin tänään myös jostain tuntemattomasta internet lähteestä, että ihmisellä on päivässä satoja mahdollisuuksia tehdä pahojaan ja tilaisuus tehdä hyvää saattaa tulla vain kerran vuodessa. Täytyisi olla hereillä. Jatkoksi luin myös todennäköisesti eri lähteestä, että pahojen teot niin sanotusti lentää, siinä missä hyvät teot matelee etanan tavalla. Tätä jälkimmäistä voisi pohtia sellaisena kuinka nopeasti voit odottaa hyville teoillesi vastetta karmalta.
Sen vuoksi se miten käytät tämän hetken ei ole yhden tekevää: kun tilaisuus tehdä oikeita valintoja sinun tulisi olla niin fyysisesti kuin henkisesti valmistautunut. Oikea aika on nyt.
Mukavaa illan jatkoa!
Janne
P.s. Koska ylläolevat esikuvat eivät enää kykene vastaamaan niin kysy valmistautumisen merkityksestä vaikka Fellainilta – hän muuten Ylen artikkelin mukaan muuten valitsi juosta mieluummin kouluun siinä missä kaverit meni bussilla.
[1] https://www.quora.com/Marcus-Aurelius-wrote-that-it-is-better-to-retreat-into-ones-own-soul-than-to-go-for-vacations-What-does-he-mean-by-retreating-into-ones-own-soul-Is-he-suggesting-we-create-our-own-internal-supporter
Posin kautta 