Kasvu, paljon puhuttu ja vähän määritelty asia. Kasvu on tietyn ajanjakson yli tapahtunutta muutosta isompaan suuntaan. Tämä muutoksen mittauksen kohde voi olla vaikkapa tulokset eli tekemisen lopputulemat, raha tai aika. Lopulta muuten kaikki merkitykselliset tulokset ovat sidonnaisia aikaan.
Raha on sidonnaista aikaan. Euro tänään ei ole sama kuin euro huomenna. Ihminen on valmis maksamaan vaikka minkälaista hintaa ja tunnehintaa siitä, että saisi asioita tänään. Sitten on ihmisiä, jotka ovat valmiita lykkäämään tarpeentyydytystään huomiselle, ylihuomiselle tai ensi vuodelle.
Tulokset liittyvät aikaan ja kykyyn tuottaa tuloksia toivotussa ajassa. Koko kasvun ajatus lähtee siitä, tuotetaan enemmän haluttua lopputulosta kuin samassa ajassa aikaisemmin.
Lämpimästi suosittelen kirjaa How an Economy Grows and Why It Crashes, jossa on avattu laajennetun kalastajakylä esimerkin kautta, siitä miten oikeastaan talous on edes syntynyt. Tiivistettynä kalastajakylä esimerkissä on kyse siitä, että jos yksi ihminen saa yhden kalan päivässä, johon hänellä menee päivän verran aikaa ja energiaa. Ihmisen aika ja energia menisi siinä tapauksessa joka päivä nälän perustarpeen tyydyttämiseen. Käy kuitenkin niin, että kalastaja päättää ottaa riskin ja olla yhden päivän kalastamatta, sen sijaan hän käyttää tuon ajan valmistaen keksintöään: keihästä jolla voisi kalastaa helpommin.
Oleellista karkeistetussa esimerkissä on se, että jotta voi kasvaa niin täytyy ottaa riskejä ja tehdä investointeja jotka tässä tapauksessa olivat ajallisia. Aivan samalla tavalla kuin aika investointi tässä esimerkissä maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, samalla tavalla investoinnit omaan osaamiseen maksavat moninkertaisesti itsensä takaisin mikäli ymmärtää vieläpä mitkä kertautuvat vaikutukset sillä on yli kuukausien, viikkojen ja vuosien.
Kasvu lähtee ihmisestä. Se, että ihminen osaa ja kykenee toimimaan pikkiriikkisen paremmin arjessa.
Yritysten ja organisaatioiden kasvavat kassavirrat syntyvät ihmisten kasvavasta kyvystä hoitaa asioita fiksummin. Ihmisten kasvu taas voi pohjautua taas monenlaiseen oppimiseen. Voidaan tehdä ja oppia, tähän kuka tahansa kykenee. Sitten on organisaatioita, jotka kykenevät oppimaan suoraan muilta.
Vuonna 2014 törmäsin internetissä kuvan jossa oli kuvattu oppimiskulttuurin merkitystä likipitäen gaussin käyrän kaltaisella jakaumalla. Ajatus kuitenkin joka minua tässä kuvassa erityisesti kiinnostaa on nuo suuret vaikuttavuuden organisaatiot tuolla oikealla laidalla: ”maailmanluokkaa jokaisella tasolla.” Korkean vaikuttavuuden organisaatiot suomeksi sanottuna arvostavat oppimista.
Entä sinä? Milloin olet viimeksi investoinut omaan osaamiseesi?
Se muuten minkälaisesta kulttuurista tulet vaikuttaa todennäköisesti, siihen miten näet ja koet kasvun. On havaittu, että aasialaiset, jotka tulevat riisiä viljelevistä maista uskovat kovempaan työhön kuin vaikkapa eurooppalaiset. Eroa on pyritty selittämään tavalla, jolla riisiä viljellään verrattuna taas vaikkapa viljan viljelemiseen. Erot ovat työn määrässä: aasialaiset uskovat oman työnsä merkitykseen ja siihen ja ovat valmiita tekemään töitä sen eteen. Viljan kanssa kohtalo ei ole niin paljon omissa käsissä ja viljapeltoja viljellessä peltojen annettaan levätä talven yli. Näiden seikkojen vuoksi aasialainen ja eurooppalainen ja aasilainen kasvuun nähden on erilainen. Tämä näkyy helpoiten esimerkiksi koulutusjärjestelmissä ja lomien määrässä.
Aikuisiällä voimme kuitenkin jonkin verran päättää ja vaikuttaa siitä, että minkälaisten ihmisten ympäröimänä me olemme. Onko nämä ihmiset niitä jotka tukevat kasvua?
Jos kaikki kasvu lähtee ihmisistä, niin kannattaa ympäröidä itsensä sellaisten ihmisten kanssa jotka myös tahtovat oppia ja päästä eteenpäin elämässä. Kasvamme muiden ihmisten kanssa ja kautta.
Posin kautta 