”Elämän tarkoitus on pyrkimys, joka toteutuessaan synnyttää syveneviä mielekkäitä merkityksiä.” –Jari Sarasvuo
Elämä on matka kohti syveneviä mielekkäitä merkityksiä. Matkanteossa ensimmäinen asia joka tulisi tietää missä ollaan nyt. Tieto siitä kuka sinä olet ja mitä sinä arvostat antaa sinulle suunnan. Suunnistustermein itsensä tunteminen tarkoittaa tarkoittaisi kompassiin kurkkaamista. Jos ei ole aivan selkeä mihin suuntaan on menossa, niin kannattaa pysähtyä ja ottaa selvää ennen kuin jatkaa matkaa.
Elämässä kuitenkin vaikka me pysähdymmekin niin ympäröivä maailma ei pysähdy, nykyhetket virtaavat hetkestä toiseen. Kun oivaltaa elämän perusluonteen ja muutoksen vääjäämättömyyden niin pystyy paremmin keskittymään asioihin joilla on merkitystä omalle ja muiden hyvinvoinnille.
Mitä ikinä tapahtuukin, se on oikein. Leo Tolstoin Sota ja rauha teoksessa on hauska hahmo, venäläinen kenraali, joka oikeasti epäonnistui valmistautua ja suunnitella, silti kävi miten kävi hän toteaa ”meni juuri niin kuin suunniteltu.” Tuohon kiteytykseen ”meni juuri niin kuin suunniteltu” – minusta tiivistyy hienosti se asenne miten elämään tulisi suhtautua: kävi miten kävi niin näin kuului käydä. Amor fati eli rakasta kohtaloasi.
Kohtalon rakastaminen on vedenjakaja: osa ihmisistä tyytyy saamaansa kohtaloon (opittua avuttomuutta) kun taas osa tunnistaa asiat joita voi tehdä ja sitten tekee ne.
”When life gives you lemons, make lemonade” –sananlasku on erinomainen muistutus siitä, että me voimme valita kaikessa mitä me teemme. Tietenkin yksi vaihtoehto on tehdä sitruksista mehua, vaikka toki tietenkin on myös monia muita hyödyllisiä vaihtoehtoja joita ei kuitenkaan sananlaskusta käy ilmi.
Elämä on arvaamatonta ja epävarmaa: mitä tahansa voi tapahtua meille. Oleellista on tunnistaa ne asiat joille voimme tehdä jotakin, tehdä ne ja sitten keskittyä elämiseen. Hallinnantunteemme sisäpuolella on lähinnä itsemme eli se miten reagoimme asioihin jotka meille tapahtuu ja mitä teemme sen seurauksena. Hallinnanympyrä (kuvio 1) voi auttaa sinua tarkemmin hahmottamaan asioita joihin ei kannata keskittyä.
(Kuvio 1, Hallinnan ympyrä)
Synnymme elämään osaksi ihmisyhteisöä yksin ja alasti, täysin riippuvaisina muista ihmisistä. Moni asia on mennyt oikein jotta elämä on mahdollista.
Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään;
jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa;
jos meri huuhtelee mukaansa maakimpaleen,
niin Eurooppa pienenee vastaavasti,
samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila,
joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,
sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään
kenelle kellot soivat;
Ne soivat sinulle.
— John Donne
Keskinäisriippuuvutemme muista ihmisistä ja ympäristöstä on syvää. Jos hallinnantunteessa oleellista on kyky tunnistaa mitä asioita voi tehdä ja tehdä ne, niin keskinäisriippuvuudessa on oleellista kyky tunnistaa syy-seuraussuhteet toiminnan ja tuloksien välillä.
Elämässä tapahtuu jatkuvasti ja mitä ikinä tapahtuukin, niin vaikutukset eivät rajaudu ainoastaan yhteen ihmiseen vaan se vaikuttaa ihmisen kautta muihin ihmisiin. Ihminen on osa suurempaa yhteisöä ja kokonaisuutta.
Näiden vaikutusten vuoksi ei ole yhdentekevää miten toimimme kun jotakin tapahtuu. Ajoittain olemme onnemme kukkuloilla, toisinaan elämä heittää märkää rättiä kasvoille. Mitä hyvänsä tapahtuukin, meidän on luotava tiemme niistä tapahtumista eteenpäin, kohti kauniimpaa huomista.
Parhaimmillaanhan nimenomaan olemme matkalla kohti sitä mikä on totta, hyvää ja kaunista.
Kirjoitinkin omasta matkastani blogin Dystopiasta Utopiaksi: miten tässä näin kävI, jossa reflektoin omia kokemuksiani elämästä. Olen kokenut viimeaikoina, että olen pyrkimyksissäni onnistunut ja se on tuottanut valtavan mielekkäitä ja syveneviä merkityksiä.
Myönteisten ja syvenevien merkityksien toteutuminen muuten ei todellakaan tarkoita, etteikö vastoinkäymisiä olisi tullut. Vastoinkäymisiä on tullut, olen valinnut kuitenkin suhtautua vastoinkäymisiin asenteella, että ne vahvistavat minua ja minä voin oppia niistä. ”Obstacle becomes the way” eli vastoinkäymisistä tulee se tie, ainakin jos peruutuspeiliin vilkaistaan.
Kaikenlaisista kokemuksista ja kähtökohdista on mahdollista muovata se tie, polku tai hedelmäpuutarha mikä onkaan päämäärämme.
Tässä vielä joitakin hyödyllisiä menetelmiä jotka myös ajan ja määrän kanssa testattu toimiviksi:
- Itsensä rakastamismantra. Muistuta itseäsi, että rakastat, yksinkertaista ja toimivaa. Mikäli haluat tutkia lisää yksi lähde jota voin suositella on Kamal Ravikantin ”Love Yourself Like Your Life Depends on It.”
- Anteeksianto mantra, vähintäänkin päivän päätteeksi sitä joutuu aina toteamaan olemansa riittämätön ja epätäydellinen ainakin joissakin asioissa. Se mikä auttaa jaksamaan on kyky anteeksantaa itselleen. Anteeksanto mantra tulee myös Kamal Ravikantin kirjan jälkikirjoituksessa ja nämä kaksi mantraa ovatkin hyvä pari 🙂
- Päiväkirja: kokemusten, tunteiden ja ajatusten jäsentaminen kirjalliseen muotoon tarkoittaa sitä, että ajatuksista tulee käsiteltäviä. Vieläkin suurempi hyöty on siitä, että vaikkapa omaa ajatteluaan voi tarkkailla objektiivisesti kun sen saa paperille. Päiväkirja on ollut minulle henkilökohtaisesti tärkein ja arvokkain työväline tässä elämässä. Tärkein työväline päiväkirja on sen vuoksi, kun se on tapa jonka ympärille olen rakentanut oikeastaan kaiken muun elämäni: aloitan aamun päiväkirjalla ja päätän sen siihen.
- Kiitollisuus & myönteisiin asioihin keskittyminen:
- Aloitin vuonna 2011 listaamaan vähintään 3 myönteistä asiaa jokaisesta päivästä päiväkirjaan. Tämä yksinkertainen harjoitus auttaa meitä kiinnittämään huomion siihen mikä on oikein maailmassa ja olemaan kiitollinen siitä. Ajatus on erittäin helposti sovellettavissa eri yhteyksiin.
- Kiitollisuus arjessa. Kiitollisuus sekoitetaan helposti kiittämiseen, joka on eriasia. Aito kiitollisuus on tunne, jota voi vielä entisestään vahvistaa kiittämällä. Kiitollisuuden tunteeseen on myös mahdollista päästä käsiksi palauttaman tärkeitä asioita mieleen joista on kiitollinen tai sitten vaikkapa ihan harjoituksien kautta: ottaa arjesta hiukan luksusta pois kasvattaa kiitollisuutta niihin asioihin jotka ovat hyvin. Tykkään säännöllisin väliajoin asettaa itselleni haasteita elämisen osalta, jotta pysyisin kiitollisena siitä mitä on.
- Myönteinen palaute. Kynnys antaa kielteistä palautetta on monella alhaisempi kuin kynnys antaa myönteistä palautetta. Uskon, että se mihin keskitymme se vahvistuu ja jos haluamme vahvistaa myöntisiä asioita elämässä niin niille kannattaa antaa huomiota.
- Satunnaiset ilahduttavat teot. Yksi kestävimpiä onnen muotoja on onnen antaminen ja jakaminen muille ilman odotusta vastavuoroisuudesta. Satunnaisilla ilahduttavilla teoilla voi yllättää vaikka tuntemattomia tai tuttuja.
- 16. Karmapan meditaatio. Tämä timanttipolun perusgurujoogaharjoitus on ollut erittäin hyvä ja toimiva tapa aloittaa aamut. Tämän voi oppia Timanttipolun meditaatioryhmissä.
- Kirjoittaminen opettaa valtavasti jäsentämään sekä pohtimaan asioita eri näkökulmista. Säännöllistä kirjoittamista voin susoitella myös sen vuoksi, että jos kirjoittaa niin silloin edellytyksenä on lukea. Lukeminen on ajattelun mallintamista eli treeniä mielelle.
- Tanssi. Musiikki ja liikkuminen tekee sinulle hyvää ja se mikä on sinulle hyväksi niin on tietenkin kaikille hyväksi!
Kohtalo on käsissäsi joka hetki. Muista, ettei valitsemasi ajatukset tai sanat eivät ole yhdentekeviä. Siitä mitä ajattelet, sanot ja teet tulee tapoja. Tavoista koostuu luonteesi ja luonteesta tulee kohtalosi.
Jokaisella hetkellä on se merkitys ja arvo minkä omalla toiminnallamme sille asetamme. Merkitys ja päämäärä eivät ole yhdentekeviä: rakennatko katedraalia vai roudaatko vain kiviä, sillä on suuri ero siihen miten toimit nykyhetkessä.
”Kukaan ei lopultakaan tiedä, miksi elää. Sen saa tietää vasta kun käy ilmi minkä puolesta kuoli.” – Martin Luther King
Kohti sitä mikä on totta, hyvää ja kaunista!
Energistä päivän jatkoa!
Janne
Posin kautta 