Minkälaista tunnehintaa olet valmis maksamaan hyvästä elämästä?
Mark Manson kiteyttää hienosti kirjassaan The Subtle Art of Not Giving a F*ck, että pitää valita minkälaista kärsimystä on valmis sietämään elämässään. Tuo kolahti todella kovasti minuun pari vuotta sitten.
Kaikki hyvä elämässä tulee uhrauksien kautta. Täytyy olla valmis maksamaan tunnehintaa, vitutusta tai kärsimystä siitä arvokkaasta.
Arvokkaaksi voisi jopa määritellä sellaisen joka tulee tiettyjen arvojen mukaisesta toiminnasta. Ja kun on valinnut arvot, määritellyt mitä ne on toiminnassa ja toimii niiden mukaisesti niin tässä tapauksessa automaattisesti tekee valintoja elämässä: mitä tehdä ja mitä ei?
Esimerkiksi omassa arvomaailmassani myötätunto ei voi toteutua jos samaan aikaan on valmis päättämään muiden elävien olentojen hengen vain siksi, että minä voisin elää. Se ei ole minusta myötätuntoisen ihmisen käytöstä.
Arvoistaan täytyy maksaa joskus tunnehintaa tai oikeaa hintaa.
Mikä ikinä onkaan sinun tavoite, mitä olet valmis uhraamaan matkalla siihen? Minkälaista kärsimystä olet valmis sietämään?
Tietoisesti valittu tuska ei muuten tunnu yhtään niin pahalta kuin se tuska joka tulee siitä, ettei millään ole mitään väliä. Kyllä meidän selkämme työtä kestää ja vahvistuu, jos vain työllä on jokin tarkoitus.
Tietoiset valinnat tekevät elämästä jännittävää ja merkityksellistä: pikkuhiljaa suurempia ja merkityksellisimpiä asioita toteutuu elämässä.
Elämä on loistava tilaisuus hyödyttää muita. Lopulta se mikä on hyväksi yhdelle on hyväksi kaikille. Yksikään ihminen ei ole saari, kuten John Donne kiteyttää.
Kun oivallamme, että voimme oikeastaan sietää melkein minkälaista kärsimystä tahansa kunhan vain asiat ovat riittävän merkityksellisiä, niin voimme alkaa hyödyttää muita ihmisiä. Moni näin tekeekin intuitiivsesti. Kannattaa myös tietoisesti tarkastella syy-seuraus yhteyksiä, se antaa iloa ja energiaa.
Meidän on kuitenkin aloitettava omasta itsestämme: emme voi hyödyttää muita niin kauan kuin olemme itse hämmentyineitä tai ahdistuneita –sanotaan 16. Karmapan meditaatiossa. Matka kohti valoa alkaa siitä, että löydämme sellaisen merkityksellisen asian, jonka eteen olemme valmiita maksamaan.
Mikään ei muutu, ennen kuin olemme valmiit ottamaan tietoisen riskin sen puolesta, että asiat voisivat muuttua.
Jotta hyvä elämä on mahdollista, meidän on muututtava. Meistä on tultava se minkä me näemme ja koemme hyväksi. Tämä on rakkauta. Kuten Scott M. Peck asian muotoilee: rakkaus on vimmainen halu kasvattaa itseä, jotta saisi ravita muiden ihmisten kasvua. Meidän täytyy kasvaa, jotta voimme ravita muiden ihmisten kasvua ja tästä seuraa hyvä elämä.
Mitä sinä teet oman ja muiden ihmisten hyvinvoinnin eteen tänään? Se on hinta hyvästä elämästä.
Erinomaista illan jatkoa!
Janne
Posin kautta 