Ajatus tämän kirjoittamisesta lähti tosiaan sen tosiasian kohtaamisesta, että olen kuolevainen ja kuolema todellakin voi koittaa hetkenä minä hyvänsä. Memento mori, muista olet kuolevainen.

Kun tämän tosiasian kykenee kohtaamaan ja hyväksymään, siitä tulevan energian voi kanavoida rakentaviin tarkoituksiin eli pistää sen kaiken hyvän luomiseen mitä haluat nähdä maailmassa.

Esimerkkinä tämä blogi kirjoitus, joka ei olisi syntynyt ilman Heiskanen Tonia, joka varasi laskuvarjohypyn, eikä ilman memento mori –ajatuksen muistamista. Vielä pidemmälle kun menemme ajatukseen, niin oikeastaan ne henkilöt jotka ovat jo kauan minua ennen pohtineet elämän lyhyyttä ja kanavoineet energiansa hyveelliseen elämään, sitten kirjoittaneet nämä ajatukset ylös ja jakaneet maailmalle. Sitten tietysti ne ihmiset ketkä ovat näistä apua saaneet ja markkinoineet niitä vielä eteenpäin. Aivan valtava määrä ihmisiä, Marcus Aurelius, Epictetus, Seneca, Jari Sarasvuo ja Ryan Holiday muutamia mainitakseni ovat olleet aivan keskeisessä roolissa minun elämääni.

Muuten näistä herroista ainoastaan kaksi viidestä on enää elossa. Tik tak. Hitusen kiire jakaa tätä kiitollisuuden ilosanomaa, eli ei kannata odottaa huomiseen mikäli on jotain myönteistä jonka haluat tehdä ja sanoa tänään.

Kun toimii kiitollisuudesta ja innostuksesta käsin se antaa valtavaa energiaa toteuttaa ja läpiviedä asioita. Tekosyyt sulavat ja mieli terävöityy toteuttamaan asian.

Törmäsin eilen äärimmäisen voimaa antavaan ajatukseen johon liittyy myös memento mori. Kun muistamme ensin olevamme kuolevaisia, mitä meidän sitten kannattaa tehdä?

Yhdysvaltalainen jalkapalloilija (amerikkalainen) Kalu Ndukwe Kalu sanoi, että ”asiat jotka teet itsellesi on menneitä kun sinä olet mennyt, mutta asiat jotka teet toisille ovat sinun perintösi.” ^[1] Kyseessä siis se, että mihin suuntaa energiansa sen jälkeen kun oivaltaa, että aika on rajallista. Johonkin pysyvämpään kenties?

Oma pyrkiymykseni erinomaisuuteen ja hyveelliseen elämään kumpuaa nimenomaan siitä oivalluksesta, että elämä on lyhyt hetki olla hyödyksi muille ihmisille. 16:ta Karmpan meditaatio johon palaan päivittäin muistuttaa tästä perusoivalluksesta, eli mahdollisuudesta hyödyttää lukemattomia olentoja sanojen ja tekojen kautta.

Miten sitten keskittyä ja saada kohdennettua itsensä tekemiseen?

Nykytilan hyväksyminen ja asioiden kohtaaminen sellaisina kuin ne ovat. Stoalaisuudessa tämä tunnettaan nimellä ”amor fati” –rakasta kohtaloasi. Eli kohdataan asiat sellaisina kuin ne ovat, hyväksytään ne ja rakastaetaan sitä mikä on. Kaikki viisaus lähtee tosiasioiden kohtaamisesta ja hyväksymisestä, sillä matkaa voidaan jatkaa vain sieltä missä ollaan nyt – niin kuin Jari Sarasvuo  sanoo.

Oikea hetki on nyt.

Kivaa sunnuntai iltaa!

Janne

^[1] “The things you do for yourself are gone when you are gone, but the things you do for others remain as your legacy.”
― Kalu Ndukwe Kalu