Se, että meillä on tänään enemmän kuin eilen syntyi siitä, että joku otti eilen riskin joka maksoi itsensä takaisin ja vähän päälle. Lukiessani Robert Kiyosakin Rikas Isä, Köyhä Isä (alkup. Rich Dad, Poor Dad) -kirjaa oivlasin, että miten vahvasti ihmisen kasvu ja taloudellinen kasvu ovat sidoksissa toisiinsa. Oikeastaan voisi ajatella jopa niin, että taloudellisen kasvun ytimessä on ihmisen älyllinen, sosiaalinen ja henkinen kasvu.
Robert Kiyosaki kuvaa kaksi ajattelutapaa eli miten ”rikas isä” ja vastaavasti miten ”köyhä isä” –ajattelee ja toimii. Rikas on tässä siis lähinnä otsikko ajattelutavalle jolla ihminen suhtautuu vaikkapa asunnon ostamiseen, rikas ajattelutapa toimii kysymyksellä: miten minulla on varaa siihen? Köyhä ajattelutapa puolestaan tyytyy toteamaan, että onko varaa tai ei, eikä mieti ratkaisuita sen suuremmin.
Mikäli kukaan, ei koskaan olisi ollut valmis lykkäämään tarpeen tyydytystä ja ottamaan riskiä, niin eläisimme edelleen kädestä. Käyttäisimme suurimman osan ajastamme ja energiastamme edelleen siihen, että saisimme tälle päivälle kylliksi ruokaa jotta selviäisimme seuraavaan päivään.
Maapallolta löytyy edelleen sellaista väestöä, että esimerkiksi 90 – 100% ajasta ja energiasta menee päivittäiseen selviytymiseen, tätä kutsutaan köyhyydeksi. Maailmassahan asiat ovat suuressa mittakaavassa erittäin hyvin katso vaikka Hans Roslingin parhaat tilastot – TED puhe (alkup. The best stats you’ve ever seen). Jos kuitenkin lähtötaso meillä on ollut, että koko väestö elää köyhyydessä, mitä se onkin ollut vaikkapa Homo Sapiensin alkuaikoina ollut: ei silloin ollut kaupunkeja, taidetta, tiedettä tai pankkeja. Kaikki hyvinvointi on syntynyt tyhjästä, siitä, että joku on ottanut riskiä ja onnistunut.
Nyt tilanne meillä saattaa olla mikä tahansa ja jokaisella meillä on omankaltainen elämänsä. Opit tästä on kuitenkin sovellettevasissa nykyhetkeen olit sitten missä tilanteessa tahansa. Kykenet lykkäämään tarpeentyydytystystäsi ja käyttämään sen ajan johonkin joka vaikuttaa useiden ihmisten elämää. Saattaa olla, että kykenet tekemään tämän jopa ilman nälän vaihtoehtokustannusta toisin kuin esi-isämme ja -äitimme. Suomessa on havaintojeni mukaan aika tavallista, että esimerkiksi noin 40h työviikolla pystyy elättämään itsensä ja perheensä. Oikea niukkuus on vähäistä.
Viikossa on 168 tuntia. Yksinkertaistamisen vuoksi sanotaan, että työviikkoon ja siihen liittyvään työmatkustamiseen yms. menee vaikkapa 56 tuntia. Nukkumiseen on pakko varata 56 tuntia nukkumiseen. Jäljelle jää 56 tuntia aikaa, joka on merkittävästi, miten käytät tämän ajan?
Kognitiivseksi ylijäämäksi kutsutaan aikaa jonka ihmiset käyttävät tuotteliaisiin projekteihin omalla vapaa-ajallaan. Tällaisesta toiminnasta on syntynyt valtavasti hyvää, esimerkkeinä vaikkapa Linux käyttöjärjestelmä ja Wikipedia.
Kirjassa kognitiivinen ylijäämä (alkup. Cognitive Surplus) Clay Shirke laski, että Wikipedian rakentamiseen kulunut aika vastaa 1% siitä mitä amerikkalaiset katsovat TV:tä vuodessa. Mitähän kaikkea sillä lopulla 99% saisi aikaan joka vuosi?
Tarkoitukseni ei ole tuomita kenenkään ajan käyttöä. Olen itse huomannut vaikeimman kautta kuinka vaikeaa on esimerkiksi vaihtaa video pelit vaikkapa kirjojen lukemiseen. Pitkän tuskailun kautta siinä olen ilokseni onnistunut ja oikeastaan nyt olen möynteisessä tilanteessa jossa olen 11 kirjaa edellä vuotuista lukutavoitettani, enkä malta oikeastaan odottaa mitä seuraavaksi lukisin. Tästä onnistumisesta on maksettu tunnehintaa ja se on useiden pienten onnistumisten sekä tapojen muutosten seurausta.
Ihmisellä on tällainen kyky valita meidän reaktiomme tunteisiin (engl. response inhibition). Meidän ei tarvitse siis valita ensimmäistä mieleen tulevaa reaktiota, vaikka se usein onkin kognitiivsesti helppoa ja vaivatonta. Tuo on kuitenkin tietoisesti raskas prosessi ja sen raskauden vuoksi kukapa sitä jaksaisi tehdä toistuvasti. Tämän vuoksi 90% uudenvuoden lupauksista jää lunastamatta [1].
Neuroplastisuuden ansiosta kuitenkin kykenemme oppimaan ja luomaan uusia tapoja. Mitä jos oppimisimme tunnistamaan tärkeät päätökset ja käyttämään tietoista harkintaamme niissä. Sitten me opettelisimme tapoja, jotka ovat tietoisia ja vaivottomia näihin muihin tilanteisiin? Tom Rath kuvaa kirjassaa Syö, Liiku ja Nuku (alkup. Eat, Move, Sleep: How Small Choices Lead to Big Changes) erittäin käytännöllisiä vinkkejä tällaisen muutoksen aikaan saamiseksi. Toinen kirja josta valtavasti apua tapojen muokkaamiseksi on Charles Duhiggin kirjoittama Tapojen voima (alkup. Power of Habits) -teos.
Kasvu tulee riskin otosta ja sijoituksesta tulevaan. Sijoitus voi olla rahaa tai työtä. Aika on kuitenkin voimakkain vipu ja mieleen sijoittaminen on sellainen jota sinulta on vaikea riistää pois. Mitäpä jos siis alkaisit sijoittamaan ensin itseesi, sitten lähimmäiseesi ja lopulta kenties muihi nihmisiin?
Esimerkkejä:
- Lue laadukasta sisältöä 15 minuuttia päivässä.
- Kirjoita 15 minuuttia päivässä.
- Meditoi 15 minuuttia päivässä.
- Opiskele jotain vaikkapa Khan Academyssä.
Opin tänään Runsaus (alkup. Abundance) -kirjaa kuunnellessa, että tällaisessa globaalissa ja hyperverkostoituneessa maailmassa kun ratkaisee yhden ongelman missä vaan, niin se tarkoittaa, että se on ratkaistu kaikkialta.
Maailma sellaisena kuin me tunnemme tulee muuttumaan, koska me emme tunne maailmaa kovinkaan syvällisesti vielä. Minä olen kovin utelias oppimaan maailmsta ja maailmankaikkeudesta niin paljon kuin mahdollista, ja tämän vuoksi tarvitsen apuasi ja kaikkien ihmisten apua.
Tieistkö muuten kun jaat idean minulla ja minä jaan idea sinulle, niin meillä molemmilla on kaksi ideaa? Jos opit jotain mielenkiintoista, kuuntelen mielelläni 🙂
Mukavaa illan jatkoa!
Janne
[1] Kelly, Matthew. The Seven Levels of Intimacy: The Art of Loving and the Joy of Being Loved (pp. 240-241). Beacon Publishing. Kindle Edition.
Posin kautta 