Totuus eli maailman näkeminen sellaisena kuin se on. Totuuden pilkahduksia voi nähdä esimerkiksi luvuista käsin.
Tiede perustuu mittaamiseen ja pyrkimykseen todistaa itsensä vääräksi. Näiden pohjalta voidaan luoda teorioita siitä mikä on. Kun tarpeeksi monta kertaa joku asia todettu olevan näin eli epäonnistuttu sen todistamisesssa vääräksi, voidaan alkaa puhua faktoista. Faktoille löytyy siis todisteita, jotka osoittavat sen todeksi ja tämä todisteiden olemassaolo erottaa sen esimerkiksi mielipiteistä tai uskomuksista.
Totuus herättää tunteita: sekä kauhea, että ihailua.
Omassa elämässäni pyrkimys näkemään maailma sellaisena kuin se on, on ajanut monenkaltaisiin tilanteisiin.
Oikeastaan mikään muutos ei voi alkaa ennen totuutta. Silti me ihmiset kavahdamme jostain syystä totuuden edessä.
Piiloudumme myös totuudelta, mikä ikinä se onkaan.
Vaikuttavuus pohjautuu todellisuuteen ja totuuteen. Kun olemme oikeiden asioiden äärellä ja kykenemme näkemään ne kirkkaasti, voimme saada aikaan oikeita asioita. Pääsemme irti siitä miten asiat ovat tai sitten siitä toisesta vaihtoehdosta eli niiden olemattomuudesta, pääsemme oikeasti parantavaan ja kasvattavaan tilaan, kolmanteen tiehen.
Mahatma Gandhi on tunnettu käsitteestä Satyagraha, joka tarkoittaa lojaaliutta totuudelle. Hän sai aikaan muutoksen väkivaltaista imperiumia vastaan muutoksen totuuden, rohkeuden ja myötätunnon voimalla. Kolmas tie on todellista.
Mahatma Gandhin oppien perusteella on sittemmin luotu väkivallattoman kommunikaation viitekehys (engl. Non-Violent Communication). Väkivallattoman kommunikaation ytimessä on nähdä maailma sellaisena kuin se on, eli tarkat havainnot maailmasta.
Jos näemme maailman niin kuin se on ja kykenemme toimimaan tästä käsin, hyödyt ovat valtavia. Parhaaassa tapauksessa ne muuttavat maailmaa siten, että väkivalta on tarpeetonta muutoksen aikaansaamiseksi kuten Gandhin esimerkki näytti.
Sittemmin toki Gandhin oppeja on sovellettu onnistuneesti esimerkiksi Martin Luther Kingin ja Nelson Mandelan toimesta luomaan yhteiskuntiin ennennäkemättömiä vaikutuksia. Vaikka esimerkit ja toimivuus on olemassa, miksi tämä kaikki on niin vaikeaa?
Oma ymmärrykseni on tällä hetkellä sillä tasolla, että ihminen pelkää paljastumista ja hänen täytyy kokea olevansa turvallisessa asemassa elämässä ennen kuin hän uskaltaa lähteä haastamaan yhteisöä. Jotkut saavuttavat tämän turvallisen aseman oman asemansa oivaltamisen kautta. Otetaanpa vaikka esimerkiksi Elon Musk, joka on opiskeluaikoinaan kokeillut elää 1$ päiväbudjetilla testatakseen omia rajojaan tulevaisuuden varalle mikäli joutuisi yrityksiensä kanssa tiukkaan paikkaan (joka muuten tuli vastaan 2008).
Harva ihminen on valmiita kohtaamaan sellaista määrää totuutta, se vaatii toistoja, valmistelua ja monia asioita. Nelson Mandela vietti vankilassa 30 vuotta valmistautuen. Gandhin tie totuuden kanssa alkoi jo nuorena ensin kotimaassaan, sitten Intiassa, sitten Etelä-Afrikassa toden teolla. Maailman sodan vilkeessä hän joutui totisesti pohtimaan arvomaailmaansa. Hän kaiken aikaan ryhtyi elämään enemmän ja enemmän arvojaan todeksi. Hän pyrki viemään ajatuksensa käytäntöön. Hän haastoi omaa ajatteluaan erilaisilla ajattelutavoilla. Vaikka Gandhi oli taustaltaan hindu, niin hän kävi useasti keskusteluita erilaisten uskontoryhmien edustajien kanssa. Elämänkerrassaan useasti erilaisten kristittyjen kanssa.
Monestihan mielikuva esimerkiksi siitä, että miksi vaikka Jeesuksen hyveistä otetaan niin harvoin mallia on mielenkiintoinen. Itse kuuntelin Zealot nimisen kirjan joka siis pyrki kertomaan historiallisesta Jeesuksesta, siitä juutalaisesta kapinallisesta. Hänestä tietoa ei itseasiassa löytynyt juuri lainkaan, sen sijaan hänen aikakaudestaan ja asuin ympäristöstään sitäkin suuremmin. Historallisesta Jeesuksesta minun ei ehkä tee mieli ottaa mallia muuta kuin vaikka rohkeuden osalta. Tarinoiden Jeesuksesta on paljonkin hyveitä joita voisin viedä käytäntöön.
Tarinat toimivat joissain määrin.
Kun ollaan totuuden kanssa kosketuksessa, niin ymmärrämme koko tarinan ja saamme käyttöömme sen kaiken käyttöarvon.
Kyse ei ole enää vain palasista ja legendoista, vaan jostain oikeasta sekä toistettavasta. Tarinat ovat vaiketa, koska ne jättävät aina aukkoja johonkin.
Totuus on toistettavissa.
Ray Dalio kirjassaan Principles kirjoittaa siitä, että hänen Bridgewater yhtiöllään on tällainen radikaalin avoimuuden periaate. Se luo organisaatiokulttuurista nopeasti oppivan ja samaan aikaan vaikean tulla sisään. Näen tuossa kuitenkin enemmän hyvää kuin pahaa. Totuuden kohtaaminen on vaikeaa, se vaatii tosiasioiden hyväksymistä ja rohkeutta.
Totuuden arvoa voidaan alkaa pohtia vaihtoehtokustannusten kautta. Mikä arvo on vaikkapa terveydellämme? Monesti totuuden vastainen käytös näet johtaa sellaiseen käytökseen joka vahingoittaa meitä tai muita ihmisiä. Vertauskuvallisesti ammumme itseämme ja muita ihmisiä jalkaan jos emme toimi totuudenmukaisesti. Suuressa kuvassa tuhoamme elinympäristömme ja koko ekosysteemin jossa elämme mikäli emme kykene keskustelemaan asioista niin kuin ne ovat.
Totuuden arvo oikeastaan kiteytyy siihen tahdommeko jatkaa elämää ja kasvaa? Vaihtoehto on kuolema ja kuihtuminen pois. Tätä voi soveltaa sekä yksilöön, parisuhteeseen, että organisaatioon. Totuus on se kasvupohja. Nykytilan tunnustamisesta voidaan jatkaa matkaa.
Näkisinkin sen vuoksi, että totuuden tulisi olla arvo ja vieläkin tärkeämpää sen tulisi olla hyve. Totuus tarvitsee kaverikseen rohkeutta ja rakkautta Gandhin esimerkin mukaisesti.
Posin kautta 