Se mitä tulee vaikuttamiseen, niin Robert Cialdinin kuudesta vaikuttamisen vivusta vastarakkaus on ensimmäinen ja vahvin vipu [1]. Sosiaalisessa mielessä tämä tarkoittaa, että mikäli palvelet tarpeeksi monia ihmisiä niin he jäävät ikään kuin velkaa sinulle vastarakkauden muodossa ja näin muodostavat sosiaalisen pääoman tilin.
Myös liiketoiminnassa kirjanpidossa on niin kutsuttu goodwill käsite, että jotkin toiminnat muodostavat ikään kuin velkasuhteen jonka voisi muuttaa rahaksi.
Bhagavad Gitassa on itsettömän palvelun käsite, jolloin taitava toiminta olisi sellaista, ettei sitä tehdä minkään ulkopuolisen motivaation vuoksi. Ei siis tällaisia yksinkertaisia ”jos, niin” –palkkioita tai oikeastaan mitään tarrautumista siihen mitä tästä toiminnasta saa tai jää saamatta. On vain parhaansa tekemistä. Tässä tapauksessa mitään sosiaalisen pääoman tiliä ei voi odottaa muodostuvan, koska silloinhan sitä odottaisi jotain palkintoa. Tällainen toiminta luo hyvää karmaa, hyvää energiaa ja johtaa lopulta henkiseen vapautumiseen.
Samankaltainen ajatus on buddhalaisuudessa, esimerkiksi se miten vaikkapa Vipassana traditio toimii on se, että se pyörii täysin etukäteen palvelun periaatteella ja ainoastaan tyytyväisten asiakkaiden lahjoituksien varassa. Toiminta perustuu hyvään palveluun ja tästä syntyneeseen hyvän tahdon velkaan. Buddhalaisessa mallissa ensin palvellaan ilman odotusta palkinnosta, eikä palkintoa saada. Lopulta kun tarve tulee eli tarvitsee syödä tai vaikkapa majoittua niin pyydetään nöyrästi maailmalta tässä inhimillisessä tarpeessa vastaantulemista lahjoituksen muodossa.
Sosiaalisen pääoman ajatus on hieno, että oikeastaan mikä tahansa sosiaalinen suhde voidaan teoriassa mitata rahallisena hyötynä. Oikeastihan rahakin on sosiaalista pääomaa, koska se perustuu täysin luottamukseen ja ihmisten väliseen sopimukseen siitä, että minkä arvoista se on.
Rahalla on myös mielenkiintoinen näkökulma joka liittyy tarjotun palvelun arvoon: ostava asiakas kertoo, että hän kokee jonkin palvelun arvokkaammaksi kuin maksamansa raha summa. Tämä palaute on äärimmäisen arvokasta.
Itsettömässä palveluksessa on vaikea arvioida edistymistään oikeaan suuntaan kun ei saa tämän kaltaista palautetta. On vain toimintaa, jossa odotukset todella matalalla.
Buddhalainen malli toimii sen sijaan hyvin, kun siinä hyväksytään oma rajallisuus, että tarvitsee kuitenkin lopulta pyytää maailmalta hiukan jeesiä näissä maallisissa asioissa.
Raha on hyvä renki, huono isäntä –viisauteen lienee hyvä päättää tämä pohdinta. Päämääränä raha ei lien se syy tehdä mitään asioita, vaan pikemminkin se on väline tehdä niitä merkityksellisiä asioita. Parhaassa tapauksessahan raha mahdollistaisi vaikkapa suuremman joukon pyyteettömän pyrkimyksen jos niin tahtoo.
Posin kautta 